Takaisin laskuriin

Mitä Itämerilaskuri laskee?

Itämerilaskuri laskee suomalaisen kuluttajan aiheuttamaa ravinnekuormitusta Itämereen yhden vuoden aikana. Ravinteista ovat mukana fosfori ja typpi, jotka ovat Itämeren ekosysteemin pääravinteet. Ne kiihdyttävät Itämeren rehevöitymistä: levien kasvu kiihtyy ja sitä kautta muun muassa Itämeren alusveden happivajaus lisääntyy ja sinilevien kukinta voimistuu. Itämeren tilan parantamisessa mereen tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen on keskeisessä asemassa.

Laskuri ottaa huomioon tärkeimmät tekijät, joilla on vaikutusta ihmisten Itämereen aiheuttamaan ravinnekuormitukseen. Näitä ovat:

Laskuri arvioi laskurin käyttäjän fosfori- ja typpipäästöt annettujen vastausten pohjalta, ja yhdistää ne ns. Itämeri-jalanjäljeksi. Omaa jalanjälkilukua voi verrata saman paikkakunnan ”keskiarvokuluttajan” tai ”Itämerenystävän” Itämeri-jalanjälkeen. Itämerenystävä on kuvitteellinen kuluttuja, joka henkilökohtaisella valinnoillaan on pystynyt minimoimaan oman Itämereen päätyvän ravinnekuormansa. Indeksituloksesta näkyvät kuluttajan eri kuormitusta aiheuttavien tekijöiden tulokset. Mitä suurempi jalanjälkiarvo on, sitä suurempi on kuormitus Itämereen.

Ruoka

Itämerilaskuri antaa käyttäjälle neljä oletusruokavaliovaihtoehtoa, joista hän voi valita parhaiten omaa ruokavaliotaan vastaavan vaihtoehdon. Lisäksi käyttäjä voi muuttaa eräiden ruoka-aineiden määriä lähemmäs omaa viikkokulutustaan. Säädettävät ruoka-aineet ovat maataloustoimintojensa kautta eniten Itämerta kuormittavia ruokia. Näitä ovat lihat, maitotuotteet, kananmunat, kalat ja olut. Oletusarvona ovat kesiarvosuomalaisen viikkokulutukset. Laskurissa mukana olevat eläinperusteiset elintarvikkeet ja olut kattavat noin 80 % Suomessa tuotetun ruoan aiheuttamasta ravinnekuormituksesta Itämereen.

Lihan kulutuksen vähentäminen oletusruokavaliosta korvataan riittävällä kasvisperäisellä ruokavaliolla proteiinin saannin turvaamiseksi.

Käyttäjällä on mahdollisuus valita tähän joko suomalaista tai ulkomaista kasvisruokaa painottava korvausprofiili. Maitotuotteiden vähentäminen korvataan suoraviivaisesti maidonkaltaisilla kasvispohjaisilla tuotteilla, kuten kaurajuoma, soijajuoma ja tofu. Voi korvataan kasviöljyllä ja kananmuna soijalla. Olutta ei korvata, koska se ei ole välttämätön osa ruokavaliota.

Laskuri tekee korvaamisen automaattisesti eikä se näy käyttäjälle. Korvaaminen alkaa kuitenkin vasta sen jälkeen, kun proteiinin saanti laskee alle hyväksyttävän tason alle. Sekaruokavaliossa korvaaminen alkaa, kun naudanlihan kulutusta vähennetään enemmän kuin 70 g, sianlihan enemmän kuin 190 g ja broilerin lihan enemmän kuin 30 g. Maidon ja kananmunien kohdalla korvaaminen alkaa heti. Korvaamisen liittyvät raja-arvot on tuotettu ottaen huomioon ravitsemussuosituksen mukainen proteiinin tarve (alaraja) ja noiden kyseisten tuotteiden rooli (osuus) nykyruokavaliossa proteiinin lähteinä.

Laskurissa toteutetulla korvaamismenettelyllä ei voida taata ruokavalion täyttä ravitsemussuosituksen mukaisuutta tai muuta terveellisyyttä. Radikaalien ruokavaliomuutosten kohdalla kuluttajan on syytä selvittää erikseen, saako ruokavaliosta riittävästi ravintoaineita. Erityisesti B-ryhmän vitamiineihin on syytä kiinnittää huomiota, jos eläinperäisiä tuotteita vähennetään ruokavaliosta radikaalisti, mutta myös esim. sinkin ja D-vitamiinin saanti voi alittaa suositukset. Tosin myöskään nykyruokavalio ei ole ravitsemuksellisesti optimaalinen.

Korvaavien ruoka-aineiden lisääminen oletusruokavalioon lisää ruokavalion Itämeri-kuormitusta siltä osin kuin se lisää tuotantoa Itämeren alueella.

Laskuri kuvaa Itämeren alueella tuotettujen elintarvikkeiden aiheuttamaa ravinnekuormitusta Itämereen ja siksi laskuri ottaa huomioon kulutettujen tuotteiden kotimaisuuden ja Itämeren valuma-alueella tuotetun määrän. Jos käyttäjä syö Itämeren rantavaltioiden ulkopuolella tuotettuja elintarvikkeita, niiden ravinnekuormitus ei tule näkyviin Itämerilaskurissa. Kotimaisen ruoan korvaaminen ulkomaisella ei ole kuitenkaan ympäristövaikutusten näkökulmasta ongelmatonta. Muualla tuotetulla ravinnolla on omat ympäristövaikutuksensa, joita paikalliset olosuhteet muovaavat.

Kasvisperäisen ravinnon aiheuttama kuormitus muodostaa ns. keskivertosuomalaisen peruskuorman, jonka suuruus muuttuu edellä esitetyn korvausperiaatteen mukaisesti käyttäjän muuttaessa eläinperusteisen ravinnon määriä. Käyttäjä ei voi valita kasvisperäisten tuotteiden kulutusta laskurissa.

Laskurin käyttäjä voi arvioida henkilökohtaisten ruokajätteiden vaikutusta Itämeri-jalanjälkeensä siten, että asettaa ensin laskurin elintarvikkeita koskevat kulutusluvut ostamansa ruokamäärän perusteella. Tämän jälkeen käyttäjä toistaa laskennan siten, että laskuriin asetetut kulutusluvut vastaavat todellisia syötyjä määriä. Laskurin tulosten erotus kuvaa ruokajätteen vaikutusta lopputulokseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että laskuri ei pysty kuvaamaan käyttäjän ravintotottumuksia ja niitä vastaavaa Itämerikuormitusta täsmällisesti. Muutenkin laskurin antamaa kuormitusarviota on pidettävä vain suuntaa-antavana johtuen taustalla olevasta päästöjen arviointimallista ja tutkimustiedossa olevista puutteista. Laskurin rajoitteet ravinnon suhteen on hyvä tiedostaa tuloksia tulkittaessa, sillä ravinto näyttelee keskeisintä osa-aluetta ravinnekuormituksessamme.

Asumisen ja vapaa-ajan asumisen jätevesien käsittely

Asuinkiinteistöt ovat yleensä yhteydessä kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon, jolla on tietty ravinteiden puhdistusteho. Tällöin asunnon ja mahdollisesti viemäriverkkoon liitetyn loma-asunnon jätevesien fosfori- ja typpipäästöihin ei mallin loppukäyttäjä voi vaikuttaa. Jätevedenpuhdistamon puhdistustehon vaikutus tulee näkyviin Itämeri-jalanjäljestä.

Asunnon ja vapaa-ajan asunnon sijainnilla on merkitystä siihen, kuinka ravinteet pääsevät kulkeutumaan Itämereen. Mitä kauempana näiden jätevesipäästöt vastaanottava vesistö on Itämerestä, sitä vähemmän ravinteita pääsääntöisesti kulkeutuu Itämereen. Eri vesistöjen ravinteiden pidätyskyky vaihtelee kuitenkin merkittävästi, joten huomattavia määriä ravinteita - erityisesti typpeä - voi päätyä Itämereen myös kaukana sisämaassa sijaitsevasta päästölähteestä.

Laskurissa on kaikille kunnille määritetty ravinteiden pidättymisprosentit ottaen huomioon vesien kulkeutumisreitti Itämereen. Jätevedenkäsittelyn puhdistusteho ja ravinteiden pidättyminen vesistöihin määrittelevät yhdessä jätevesivesihuollon ravinnekuormituksen lopputuloksen. Tämän takia eri paikkakuntien tulokset vaihtelevat, vaikka muut lähtötiedot olisivat samat.

Harrastukset

Harrastuksina mukana ovat golf, ratsastus, raviurheilu ja kalastus. Golf-kenttiä lannoitetaan ja osa tästä ravinnekuormituksesta päätyy Itämereen. Ratsastus ja raviurheilu edellyttävät hevosia, jotka kuormittavat Itämerta niiden tarvitseman rehunviljelyn ja nurmilaiduntamisen kautta. Näiden harrastusten kuormitus kohdistuu laskurissa ratsastajille ja raviurheilun harrastajille. Golfin ja ratsastuksen sijaintikunnalla on merkitystä ravinnepäästöihin Itämereen, mikä on otettu huomioon laskurissa.

Kalastamalla sisävesissä ja Itämeressä voi poistaa ravinteita Itämerestä. Kalastuspaikalla on vaikutusta kalastuksella saatuihin ravinnepoistumamääriin, mikä on laskurissa otettu huomioon.

Energia

Laskurin energia-tulostus pitää sisällään asumisen ja loma-asumisen energiakäytön typen suorien ilmapäästöjen sekä raaka-aineiden (turpeen, puun) hankinnan välilliset vesistökuormitustiedot Itämereen. Ilmapäästöjen sijaintitietoa ei ole laskurissa otettu huomioon.

Liikkuminen

Liikkumisessa on otettu huomion kulkuvälineiden suoran energiakulutuksen typpipäästöt ilmaan. Ilmapäästöjen sijaintitietoa ei ole laskurissa otettu huomioon.

Laskurin tulosten epävarmuudesta

Laskuri antaa vain suuruusluokka-arviot eri kulutuksen osa-alueiden ravinnekuormituksesta Itämereen. Laskuri perustuu tilastotietoihin, malleihin ja tutkimustuloksiin. Kaikilta osin taustatieto ei ole vielä kuitenkaan kattavaa. Esimerkiksi luomutuotannon ja lemmikkieläinten vaikutusta Itämeren ravinnekuormitukseen ei kyetä toistaiseksi ottamaan huomioon. Erittäin suuri epävarmuus liittyy kulutuksemme aiheuttamiin ravinnepäästöihin Itämeren muissa maissa. Tämä tuonnin osuus on mallissa aliarvioitu, mutta tällä puutteella ei ole kuitenkaan käytännön merkitystä mallin antamamaan kokonaiskuvaan.

Takaisin laskuriin

Laskurin yksityiskohtaiset perusteet ja tehdyt oletukset

Asuminen

Jätevesien käsittely

Aikuisen henkilön kokonaistypen ja –fosforin ominaispäästöinä on käytetty N_tot 14 g/as/d ja P_tot 2,2 g/as/d. Laskurissa ei ole eroteltu aikuisia ja lapsia. Vesihuollon tulokset arvioidaan aikuisen näkökulmasta.

Laskurissa käyttäjän asumisen jätevesikuormitusta vähennetään vuodessa vapaa-ajan asunnolla vietettyjen päivien suhteessa.

Jos asunto on liitetty kunnalliseen jätevesipuhdistamoon, ravinteet puhdistuvat kunnan jätevesipuhdistamon puhdistustehon mukaisesti. Eri kuntien jätevesipuhdistamotiedot on selvitetty ympäristöhallinnon VAHTI-tietokannasta. Puhdistustehot ovat vuodelta 2014. Kunnassa voi olla useita puhdistamoja. Mallissa on laskettu näiden puhdistamojen asukasvastikelukumäärillä painotettu keskimääräinen puhdistusteho.

Monien kuntien jätevedet johdetaan toisten kuntien jätevesien puhdistamoille. Nämä liitynnät on selvitetty ja huomioitu jätevesien puhdistustehossa sekä vesistöjen pidättymisprosenteissa.

Ahvenanmaalla Maarianhaminaa lukuun ottamatta kuntien jätevesien puhdistustehoja ei ole pystytty selvittämään. Näille puuttuville kunnille on käytetty Suomen puhdistamojen keskimääräisiä puhdistustehoja, jotka ovat P_tot 90 % ja N_tot 40 %.

Jos asunto ei ole liitetty kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon, käytetään seuraavia puhdistustehoja jätevesien käsittelymenetelmille:

Jos puhdistamosta ei ole tietoa, niin asumisen jätevesien oletetaan puhdistuvan sakokaivon puhdistustehon mukaisesti.

Ravinnepäästöjen pidättyminen ennen Itämerta on arvioitu SYKEn vesistömallien perustella (Huttunen, ym., 2013). Kaikille saman kunnan jätevesipäästöille sovelletaan samaa kulkeutumisreittiä Itämerelle.

Energian käyttö

Energian käyttö aiheuttaa välillisesti typen oksidien päästöjä. Suomessa ilmakehään päässeistä typpipäästöistä on arvioitu EMEP-mallin perusteella päätyvän Itämereen suorana laskeumana 9 % (Shamsudheen ym. 2015). Maa-alueelle tapahtuvan laskeuman kautta syntyvästä typpikuormituksesta ei ole olemassa arvioita. Tässä yhteydessä on oletettu, että Suomessa ilmakehään päässeistä typpipäästöistä päätyy Itämereen 10 %. Mallissa käytetään typen oksideille samaa kulkeutumisprosenttia riippumatta siitä, missä energiatuotanto tapahtuu.

Asumisen energiakäytön typpipäästöt näyttelevät normaalin kotitalouden yhteydessä hyvin vaatimatonta roolia Itämeren ravinnejalanjäljessä. Tämän takia käyttäjää pyydetään antamaan pakollisena vain asuntonsa pinta-ala, asumis- ja lämmitysmuodot, joiden pohjalta lasketaan asumisen oletusenergian käyttö. Oletusarvot lasketaan SYKE:n kehittämällä kaavalla.

Käyttäjä voi halutessaan antaa tarkat energiankäyttötietonsa. Eri energiamuodoille Itämereen päätyvinä päästökertoimina on typelle (g N/kWh) käytetty

Suorat päästöt on saatu Pöyryn (2010) raportista käyttämällä eri energiamuodoille niiden vuoden 2009 ja ennustettujen 2020 päästötietojen keskiarvoa. Välilliset päästöt koskevat metsätalouden ja turvetuotannon Itämereen aiheuttavia ravinnepäästöjä, jotka on allokoitu energiatuotannolle Tilastokeskuksen eri energiamuotojen polttoainetietojen perusteella.

Suomessa metsätalouden ja turvetuotannon päästöt (t/a) Itämereen on arvioitu HELCOMissa seuraavaksi:

Välillisten vesipäästöjen mukaanotto merkitsee myös, että eri energiatuotantomuodoille saadaan pieni fosforipäästö. Se on sähkölle 0,00097 g P/kWh, kaukolämmölle 0,000544 g P/kWh ja puulle 0,002156 g P/kWh.

Kaukolämpö edustaa tässä keskimääräistä Suomessa tuotettua kaukolämpöä. Todellisuudessa eri paikkakunnilla tuotetun kaukolämmön tuotantotapa (sähkön ja lämmön yhteistuotanto tai lämmön erillistuotanto) ja polttoainejakauma vaihtelevat huomattavasti. Tämä aiheuttaa suuria eroja eri paikkakuntien kaukolämmön päästökertoimille. Näitä eroja ei ole kuitenkaan otettu tässä työssä huomioon, sillä energian merkitys on yleisesti melko vähäinen keskimääräisen suomalaisen ravinnejalanjälkilaskelmassa.

Asumisen energiakäyttötietojen päästöt jaetaan kotitalouden henkilöiden lukumäärällä.

Vapaa-ajan asuminen

Jätevesien käsittely

Vapaa-ajan asuntojen yhteydessä käytetään samoja laskentasääntöjä kuin asumisjätevesien yhteydessä. Kuormitustiedot lasketaan asunnossa vietettyjen päivien mukaan. Asuinpaikkakunnan sijasta laskennat on liitetty vapaa-ajan asunnon kuntaan.

Energia

Vapaa-ajan asuntojen yhteydessä käytetään samoja päästökertoimia kuin asumisen yhteydessä. Jos asunto ei ole ympärivuotisessa käytössä, oletustiedoissa otetaan huomioon asunnossa vietetty aika vuodessa.

Vapaa-ajan asuntojen energiakäyttötietojen päästöt jaetaan kotitalouden henkilöiden lukumäärällä.

Harrastukset

Ratsastus ja raviurheilu

Hevosten rehun ja laiduntamisen vaatiman peltopinta-alan (taulukko1) perusteella hevostaloudelle (74 200 hevosta) arvioitiin sitä vastaava peltokuormitus. Suomessa olevien suomenhevosista 5000 ( yht.19 200), ratsujen (19 400) ja ponien (10 400) ravinnekuormitus kohdistetaan laskurissa ratsastajille. Lämminveristen ravihevosten (25 200) ja ravitoiminnassa mukana olevien suomenhevosten (14 200) ravinnekuormitus kohdistetaan laskurissa puolestaan raviurheilun harrastajille. Vuonna 2015 ratsastajia oli 170 000 ja raviurheilun harrastajia 210 000. Tiedot ovat peräisin Hevostalous lukuina 2015 -julkaisusta (Hippolis et al., 2016).

Hevosharrastajien harrastuneisuusastetta arvioidaan kuukausittaisten ratsastuskertojen mukaan. Hevosten omistajien osalta oman ratsastuksen osuus ja omistettujen hevosten päästöt lasketaan erikseen. Molemmat laskennalliset arvot jaetaan sillä lukumäärällä muita harrastajia, joita omistetut hevoset palvelevat. Lisäksi oman harrastuksen osuus lasketaan hevosten omistajien osalta laskurissa käänteisesti, eli mitä vähemmän omistamaansa hevosta käyttää, sitä suurempi on siitä seuraava henkilökohtainen jalanjälki. Tässäkin tapauksessa hevosen kuormituksen osuus jaetaan muiden harrastajien kesken. Satunnainen harrastaja saa oletusarvoisesti päästökseen 1/4 perusskenaariosta. Satunnaiseksi ratsastajaksi luetaan henkilö, joka ratsastaa vain kerran tai vähemmän kuukaudessa.

Ratsastuksessa otetaan huomioon myös harrastuspaikkakunta. Kuormitusta pienennetään paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidättymiskertoimilla joita on käytetty jätevesipuhdistamojen yhteydessä. Pidättymiskertoimet on laskettu Syken vesistömallilla.

Golf

Golfkenttien on oletettu aiheuttavan kaksi kertaa niin suuren ravinnekuormituksen hehtaaria kohden kuin nurmi. Koko Suomen golfkenttien aiheuttama ravinnekuormitus on ositettu golf-harrastajille. Golfissa otetaan huomioon harrastuspaikkakunta. Kuormitusta pienennetään paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidättymiskertoimilla mitä on käytetty jätevesipuhdistamojen yhteydessä. Pidättymiskertoimet on laskettu Syken vesistömallilla

Kalastus

Luonnonvesistä pyydetty kala poistaa ravinteita vesistöstä. Itse kalastetun kalan ravinnepoistumat eli negatiiviset päästöt ovat mallissa Itämeressä kalastettaessa laskettu Hjernen ja Hanssonin (2002) ja Setälän (2016) esittämien tulosten keskiarvona. Ne ovat:

Sisävesillä kalastaessa ko. ravinnepoistumia pienennetään samoilla paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidättymiskertoimilla mitä on käytetty jätevesipuhdistamojen yhteydessä. Pidättymiskertoimet on laskettu Syken vesistömallilla.

Jos käyttäjä antaa tiedon, että pyydetty kala päätyy omaksi ravinnoksi, niin tämä määrä siirtyy ruokavalion lähtötiedoiksi.

Ruokavalio

Eläinperäinen ravinto maataloudesta

Itämereen päätyvä maatalouden ravinnekuormitus saatiin Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta 2016–2021 (Laamanen 2016). Fosfori- ja typpikuormitusarviot edustaa vuosien 2006-2011 keskiarvoja, jotka ovat fosforille 1820 t/a ja typelle 28000 t/a.

Tässä työssä käytettiin vuosien 2011-2013 keskiarvotietoja Suomen maatalousmaan käyttöaloista (Luken, Viljelyalatilasto). Suomessa kokonaispeltoala on ollut noin 2,2 milj. ha. Noin puolet alasta oli viljantuotannossa (1,145 milj. ha). Noin 0,691 milj. ha oli nurmena, joiden oletettiin palvelevan kotieläintuotantoa. Noin 0,105 milj. ha palveli muuta viljelytoimintaa. Kesantona oli 0,109 milj. ha, jonka oletettiin palvelevan viljantuotantoa ja muuta viljelytoimintaa edellä mainittujen pinta-alojen suhteessa. Lisäksi luonnonhoitopeltona oli 0,156 milj. ha, jonka ei katsota palvelevan ravinnontuotantoa.

Kun käytetään Luken julkaisemia vuosien 2011-2013 viljatasetietoja (http://stat.luke.fi/viljatase) sekä edellä esitettyjä pinta-alatietoja ja oletuksia, eri aktiviteeteille saadaan niiden varaamat peltohehtaarit (taulukko 1). Oluen vaatima peltopinta-ala saatiin kohdistamalla oluelle maltaan varaama ohramäärä.

Taulukko 1. Peltoalan (milj. ha) jakautuminen eri aktiviteetteihin keskimäärin 2011-2013 (peltoalassa ei ole mukana luonnonhoitopeltoja).

Puustisen ym. (2010) tutkimuksen perustella oletettiin, että viljapelloilta fosforikuormitus on keskimäärin 1,28 kg P/ha/vuosi ja typpikuormitus 21 kg N/ha/vuosi. Nurmilta ravinnekuormitukseksi oletettiin 0,92 kg P/ha/vuosi ja 10 kg N/ha/vuosi. Rypsi- ja vihannespeltojen peltohehtaarikohtaiset ominaisravinnepäästöt oletettiin samoiksi kuin viljapeltojen päästöt. Kesannon fosforipäästö hehtaaria kohti on oletettu olevan sama kuin nurmella, mutta typpipäästö vain puolet nurmen hehtaaripäästöstä. Luonnonhoitopeltojen fosforipäästö hehtaaria kohti ovat laskurissa 0,8 kertaa pienempi kuin kesannoilla ja tyyppipäästö puolestaan sama kuin kesannolla.

Luken asiantuntijat arvioivat nautojen (Arto Huuskonen), siipikarjan, munivien kanojen ja sikojen (Hilkka Siljander-Rasi, Petra Tuunainen) tarvitseman viljan ja rypsin rehukäyttömäärät Suomen pelloilta. Turkisten osalta arvion teki Kaarle Kaistila ja lampaiden osalta Suomen lammasyhdistyksen asiantuntija Pia Parikka. Viljankäyttö (milj. kg) jakaantuu arvioiden perusteella seuraavasti:

Viljan rehukäyttöarvio oli yhteensä 2064 milj kg, mikä oli hyvin lähellä Luken vuosien 2011-2013 viljatasetietoa (2093 milj. kiloa). Rypsin ja rapsin viljelypinta-alasta kohdistettiin 30 % rehuihin ja 70 % kasviravintoon. Todellisuudessa suurin osa rehuksi käytetystä rypsistä ja rapsista on öljyn puristusjätettä, mutta sillä on niin suuri taloudellinen merkitys rypsin ja rapsin tuotannolle, että sen ei voi katsoa olevan jätevirta vaan puristusjäte on rypsin ja rapsin viljelyn lopputuote öljyn rinnalla. Eläinrehuksi ohjaustuvasta rypsi/rapsisadosta arvioitiin nautojen käyttävän 84 %. Siipikarjan ja hevosten osuudeksi arvioitiin 5 % ja 11 % Suomen rypsi/rapsisadon rehunkäytöstä.

Eri kotieläintuotantosuuntien peltokuormituksen arvioimiseksi arvioitiin lisäksi nurmipinta-alan käyttö. Tämä saatiin Luken ja lammasyhdistyksen asiantuntijoiden nautojen ruokintaan käytettyjen säilörehu- ja laidunarvioiden perusteella. Nurmiala arvioitiin jakaantuvan eri kotieläinryhmille seuraavasti: naudat 89,3 %, hevoset 9,2 % ja lampaat 1,5 %.

Edellä mainittujen vilja- ja rypsirehukäyttötietojen avulla arvioitiin eri kotieläinryhmien varaamat peltoalat. Kun näihin yhdistettiin nurmipinta-alatiedot sekä eri peltomuotojen ominaisravinnekuormitustiedot, saatiin arvio eri kotieläinryhmien aiheuttamalle vuosiravinnekuormitukselle. Tätä arviota täsmennettiin ottamalla huomioon ravinnepäästöjen pidättyminen ennen Itämerta. Lopuksi näin saatu kokonaiskuormitusarvio eri osineen skaalattiin vastaamaan Itämeren fosfori- ja typpikuormitusta.

Pelloista aiheutuvien ravinnepäästöjen pidättyminen ennen Itämerta on arvioitu SYKE:n vesistömallien perustella (Huttunen ym. 2013). Jokaiselle Suomen kunnalle tuotettiin kuntakohtainen fosforin ja typen pidättymiskerroin. Näitä kuntakohtaisia pidättymiskertoimia apuna käyttäen laskettiin kotieläinryhmäkohtaiset pidättymiskertoimet, jotka ottavat huomioon eläinten määrän eri kunnissa. Säilörehu ja laidunrehu oletettiin samoissa kunnissa kuin eläimet ovat. Lisäksi tuotettujen rehu- ja tilastotietojen perusteella oletettiin, että noin 64 % nautatilojen käyttämästä viljasta ja rypistä tuotetaan näiden tilojen omilla pelloilla (eli näiden viljelystä aiheutuva kuormitus tapahtuu samassa kunnassa kuin missä eläimet ovat). Arvion perusteella nautojen fosforikuormitus per viljapeltohehtaari on 19,6 % pienempi kuin vastaavilla sika- ja siipikarjan käyttämillä viljahehtaareilla. Typellä ero on pienempi, noin 14,3 %. Vastaavasti nautakarjan sijoittumisesta johtuen nurmen peltoalan kuormitus on fosforilla 30,5 % pienempi kuin sika- ja siipikarjan viljahehtaarien ja hevosten nurmihehtaarien fosforikuormitus Itämereen. Typellä ero on 22.4 %. Lampailla hehtaarikuormitukset olivat nautojen kanssa samat.

Pellolta tulevien ravinnepäästöjen lisäksi kullekin kotieläinryhmälle lisättiin niiden ilmaperäisten typpipäästöjen kuormat Itämerelle. Eläintalouksien ammoniakkipäästöt arvioitiin Grönroosin (2014) tekemän selvityksen pohjalta. Suomessa ilmakehään päässeistä typpipäästöistä on arvioitu EMEP-mallin perusteella päätyvän Itämereen suorana laskeumana 9 % (Shamsudheen ym. 2015). Maa-alueelle tapahtuvan laskeuman kautta syntyvästä typpikuormituksesta ei ole olemassa arvioita. Tässä yhteydessä oletettiin, että Suomessa ilmakehään päässeistä typpipäästöistä päätyy Itämereen 10 %.

Itämeri-laskurissa eri eläintuotantosuunnille vastaavat elintarvikkeet ovat seuraavat:

Erilaisten nautaperäisten elintarvikkeiden osuudet nautatalouden kokonaisvesistökuormituksesta arvioitiin Luken asiantuntijoiden arvioiman allokoinnin perusteella. Nautatalouden ravinnekuormituksesta 30 % osittuu naudanlihalle ja 70 % maitotuotteille. Maitotuotteiden osalta ravinnekuormitus jakaantuu tuotteittain seuraavasti: maito ja piimä 34 %, voi 12 %, juusto 21 %, jugurtit, viilit ja rahkat 8 % ja kermat 8,5 %. Siipikarjan ravinnekuormitus jakaantuu siipikarjan lihalle ja munille samassa suhteessa kuin miten viljan ja rypsin rehunkäyttötiedot näille tuotteille arvioitiin jakautuvan.

Lammastalouden aiheuttama ravinnekuormitus saatiin arvioimalla sen käyttämien viljan ja herneen peltohehtaarien sekä nurmen pinta-alojen perustella. Lammastalouden ravinnekuormituksesta on lampaan lihalle kohdennettu se osuus, joka vastaa lampaan lihan taloudellista arvoa lammastaloudesta. (noin 61,2 %). Maisemanhoidon osuus lammastalouden arvosta arvioitiin olevan 30,6 %, taljojen 5,1 % ja villan (ml. käsityöt) 3,1 %. Arviot on tehnyt lammasyhdistyksen Pia Parikka.

Eri kotieläintuotantoaloille saadut kokonaisvuosikuormitustiedot on jaettu tuotteiden kotimaisella tuotantotiedoilla, jotka on saatu Luonnonvarakeskuksen ylläpitämistä tuotantotilastoista. Lihantuotannon tuotteiden muuttaminen luuttomaksi lihaksi tehtiin Lihatiedotuksen ilmoittamien tietojen perusteella. Lopputuloksena saatiin eri tuotteille yksikkökuormitustiedot, eli esim. g P/kg tuotetta.

Kullekin elintarvikkeelle on määritelty se osuus mikä tulee kotimaan tuotannosta ja mikä tuodaan Itämeren valuma-alueelta Suomeen. Lukujen määrittäminen on tehty Luonnonvarakeskuksen ravintotilaston ja Tullin tuontitilastojen perusteella. Ainostaan Itämeren valuma-alueella tuotettu elintarvike on laskettu Itämerta kuormittavaksi. Itämeren valuma-alueella tuotetun ruuan yksikköpäästötiedot ovat samat kuin Suomessa tuotetun ruuoan.

Kalaravinto

Kasvatetun kotimaisen kalan päästöinä on käytetty kotimaisen kirjolohen kasvatuksen päästötietoja (5 P g/kg ja 40 N g/kg perkaamatonta kalaa), jotka ovat peräisin MTT:n julkaisusta (Silvenius ym. 2012). Laskurissa kasvatetun kalan käyttömäärät on ilmoitettu fileenä. Fileekiloa kohti arvioituna päästöt ovat kaksinkertaiset edellä esitetyistä.

Luonnonvesistä pyydetty kala poistaa ravinteita. Itse kalastetun kalan ravinnepoistumat Itämeressä kalastettaessa, eli negatiiviset päästöt, laskettiin mallissa Hjernen ja Hanssonin (2002) ja Setälän (2016) esittämien tulosten keskiarvona. Ne ovat:

Sisävesillä kalastaessa ko. ravinnepoistumia pienennettiin samoilla paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidättymiskertoimilla, joita käytettiin eläinperäisen maatalousravinnon ja jätevesipuhdistamojen yhteydessä. Pidättymiskertoimet laskettiin Syken vesistömallilla.

Poro ja riista

Poron tuotantoon liittyvät ravinnepäästöarviot perustuivat porojen talviruokinnassa käytetyn rehun viljelyn päästöihin ja porotalouden aiheuttamiin ammoniakkipäästöihin. Ammoniakkipäästöt perustuvat Suomen ammoniakkimalliin (Grönroos ym. 2009). Sen sijaan luontaisen ravinnon, kuten jäkälän, hyödyntämisestä aiheutuvat päästöt katsottiin luonnonmukaisiksi eikä niitä huomioitu tässä yhteydessä. Kaiken kaikkiaan laskettiin, että porot hyödyntävät talvisaikaan täysrehua, heinää ja kokoviljasäilörehua keskimäärin 60 päivänä vuodessa lukuun ottamatta syksyllä teurastettuja saman vuoden vasoja, jotka eivät kuluta rehua ollenkaan vaan käyttävät luonnonravintoa. Poronrehun resepti- ja energiankulutustiedot saatiin poronrehujen valmistajalta (Finer 2014, Holma 2014, Välimaa 2014). Rehun kulutukset rehujakeittain suhteessa lihan tuotantoon saatiin MTT:n (nykyisin Luken) ylläpitämästä kannattavuuskirjanpidosta. Poronkasvatuksen lannasta aiheutuvat ravinnehuuhtoumat on arvioitu perustuen tutkimukseen (Uusi-Kämppä ym. 2007), jonka perusteella 3 % lannan typestä ja 5 % fosforista huuhtoutuu ja edelleen arviolta puolet tästä päätyy itämereen.. Rehevöittävä vaikutus pororouheen tuotantoketjussa on yhteensä 21,8gPO4-ekv/kg pororouhetta. Tästä 43 % on peräisin typestä, 51 % fosforista, 5 % ammoniakista ja 1 % typen oksideista (Silvenius ym. 2015).

Riistan osalta huomioitiin ravinnehuuhtoumat riistapellosta, joiden oletettiin vastaavan nurmien minimihuuhtoumia. Ainoat koneelliset toiminnot riistapeltojen hoidossa oivat kylvö ja niitto. Lisäksi arvioitiin pyyntitapahtumassa ajetuista ajokilometreistä aiheutuva typen oksidien emissio. Lähteenä tutkimuksessa oli keskisuomalainen metsästysseura. Riistapeltojen määrä suhteessa riistan määrään saatiin tilastoista (Ravintotase 2014, MMM:n tilasto).

Kuluttajan valinnat, kasvisperäinen ravinto ja lihan korvaamismenettely

Käyttäjän ravinnekuormitus elintarvikkeiden osalta saadaan kertomalla ko. päästökertoimilla niitä vastaavat kulutusmäärät. Oletuksena annetaan suomalaisten keskiarvokulutustiedot, jotka saadaan Luonnonvarakeskuksen tilastosta. Kalan kulutustiedot on saatu Luonnonvarakeskuksen tilastosta.

Jos käyttäjä antaa tiedon, että pyydetty kala päätyy omaksi ravinnoksi, niin tämä määrä siirtyy ruokavalion lähtötiedoiksi. Tällöin fileenä ilmoitetun kotimaisen luonnonkalan pyytämisestä aiheutetut ravinnepoistumat ovat kaksinkertaiset pyydettyyn pyöreään kalaan nähden kiloa kohti tarkasteltuna.

Jokaiselle suomalaiselle asetetaan laskurissa kasvisperäisestä ruokavaliosta peruskuorma. Se saadaan jakamalla eläintuotannon ulkopuolella oleva maatalouskuormitus Suomen väkiluvulla. Työssä käytetty kasvisravinnon peruskuorma Itämereen on 40 g P/ vuosi henkilö ja 651 g N / vuosi henkilö.

Laskurissa lähdetään oletuksesta, että liharuoka korvautuu käyttäjän valinnan mukaan kotimaista tai ulkomaista kasviravintoa tai kalaravintoa painottavalla ruokavaliolla. Korvaaminen alkaa, kun naudanlihan kulutusta vähennetään enemmän kuin 70 g, sianlihan enemmän kuin 190 g, broilerin lihan enemmän kuin 30 g keskiarvosuomalaisen viikkoannoksesta. 20 gramman lihavähennys korvataan eri korvausprofiilin tapauksessa seuraavilla ruoka-aineksilla ja määrillä (g):

Ko. raaka-aineiden kotimaan tuotannon sadot hehtaaria kohti on saatu www.farmit.net-sivustolta. Liittämällä niihin edellä esitetyn taulukon raaka-aineiden määrät saatiin kutakin 20 lihagrammaa vastaava hehtaarimäärä. Näiden hehtaarien aiheuttama ravinnekuormitus oletettiin olevan sama kuin mitä viljapeltojen kuormitukset laskurissa.

Ainostaan kotimaisten ruoka-aineiden ravinnekuormitus laskettiin mukaan kuormitukseen. Ko. kompensaatioprofiilien raaka-aineiden kotimaisuusasteina (%) on käytetty arvioita:

Liikkuminen

Liikkuminen edellyttää energian käyttöä, josta syntyy ilmakehään typen oksidipäästöjä (NOx). Suomessa ilmakehään joutuvista typen päästöistä oletetaan päättyvän typpenä Itämereen 10 % energiatuotantotietojen tapaan. Tässä yhteydessä ei pystytä ottamaan huomioon sitä, missä päin liikkuminen tapahtuu. Laivaliikenteestä typen ilmapäästöistä on arvioitu päätyvän Itämereen suoraan 12,4 % (Shamsudheen ym. 2015). Kun tähän %-lukuun lisätään oletus maa-alueelta veteen päätyvä typpilaskeuman osuus, mallissa on käytetty vesiliikenteen ilmaan joutuville typpipäästöille 13 % kulkeutumiskerrointa Itämereen.

Joukkoliikenteen (juna, bussi ja raitiovaunut) aiheuttamien typen oksidipäästöt henkilökilometriä kohden on saatu VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmästä. Itämereen päätyvät typpipäästöt ovat:

Henkilöautoliikenteen osalta kysytään auton käyttövoimaa, vuosittaista ajokilometrimäärää sekä auton keskimääräistä täyttöastetta (oletus 1,7 henkilöä/km). Laskennassa on käytetty henkilöautojen keskimääräisiä kilometrikohtaisia typpipäästöjä vuonna 2011, jotka on esitetty VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmässä. Tässä yhteydessä ei eritellä auton ikää. Itämereen päätyvä päästö on seuraava:

Laivaliikenteen ominaispäästöt per matkustaja on saatu VTT:n lipastolaskentajärjestelmästä. Itämereen päätyvä päästö on seuraava:

Vapaa-ajan veneilyn typen oksidipäätöt (NOx) (kg) ajotuntia (h) kohti on saatu VTT:n asiantuntijoiden arvioista, joka ottaa huomioon moottorin koon ja tyypin seuraavasti:

Sisämaassa tapahtuvassa veneilyssä 10 % NOx-päästön typestä oletetaan pääsevän Itämereen. Vastaavasti Itämerellä tapahtuneesta veneilystä Itämereen on oletettu pääsevän 12,4 % päästöistä.

Muu kulutus

Mallissa muut kulutuksen osa-alueet, joiden osalta käyttäjä ei anna lähtötietoja ja joiden tulokset liitetään osaksi käyttäjän loppuyhteenvetoa, ovat:

Jätevesipäästöistä 20 % kotimaan kulutukseen (päästöt Vahti-tietokannasta)

Tehtaiden energiankulutuksen typpipäästöistä ilmaan 20 % kotimaan kulutukseen

Metsätalouden vesistökuormituksesta (Suomen metsätalouden kokonaispäästöt P 130 t/a, N 2450 t/a) se osuus, joka palvelee suomalaisen kuluttajan puutuotteiden valmistusta ja tehtaiden energian käyttöä (= 20 % Suomesta otetun ainespuun metsätalouskuormituksesta)

Jätevesipäästöistä 20 % kotimaan kulutukseen

Kulutusta palvelevan energian käytön typpipäästöt ilmaan (20 % kokonaisenergian käytön typpipäästöistä)

Vesiliikenteen tavarakuljetusten osuus on arvioitu Ilmatieteen laitoksen Jukka-Pekka Jalkasen tuottaman aineiston (Suomen kansantaloutta palvelevan vesiliikenteen Itämeren alueella aiheutuva NOx-päästö) perusteella. 18 % tästä päästöstä on arvioitu johtuvan kotimaan kulutusta palvelevasta tavaraliikenteestä.

Muun kulutuksen päästöarviot henkeä kohti olivat seuraavat:

Itämeri-jalanjäljen laskenta

Ravinnepäästöjen tiedot muutetaan lopuksi yhdeksi luvuksi, Itämeri-jalanjäljeksi. Tässä ns. rehevöitymisindeksissä typpi- ja fosforipäästöt muutetaan yhteismitalliseksi rehevöitymisen suhteen. Redfieldin suhdeluvun perusteella (Redfield ym. 1963). Sen mukaan 1 moolin typpipäästölisäys aiheuttaa 6.6 moolin orgaanisen hiilimäärän vesiympäristössä. 1 moolin fosforipäästölisäys aiheuttaa puolestaan 106 moolin orgaanisen hiilimäärän. Kun käytetään tätä typen ja fosforin välistä suhdetta ja tulos esitetään fosfaattiekvivalenttina (PO4 ekv), kokonaisfosforimäärä kerrotaan 3,06:lla ja kokonaistyppimäärä puolestaan 0,42:lla. Mallin rehevöitymisindeksi on yleisesti käytetty ympäristövaikutustarkasteluissa.

Laskurin tulosten epävarmuudesta

Laskuri antaa vain suuruusluokka-arviot eri kulutuksen osa-alueiden ravinnekuormituksesta Itämereen. Laskuri perustuu tilastotietoihin, malleihin ja tutkimustuloksiin. Kaikilta osin taustatieto ei ole vielä kuitenkaan kattavaa. Esimerkiksi luomutuotannon ja lemmikkieläinten vaikutusta Itämeren ravinnekuormitukseen ei kyetä toistaiseksi ottamaan huomioon. Erittäin suuri epävarmuus liittyy kulutuksemme aiheuttamiin ravinnepäästöihin Itämeren muissa maissa. Tämä tuonnin osuus on mallissa aliarvioitu, mutta tällä puutteella ei ole kuitenkaan käytännön merkitystä mallin antamamaan kokonaiskuvaan.

Laskurin toteutus

Laskuri on toteutettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Luonnonvarakeskuksen (LUKE), Helsingin Sanomien ja John Nurmisen Säätiön kanssa. Tässä julkaisussa osallisina ovat olleet:

Prof. Jyri Seppälä, SYKE, hankkeen vastuullinen johtaja

Tutkija Merja Saarinen, Luke, Luonnonvarakeskuksen vastuuhenkilö

Tutkija Joonas Munther, SYKE, laskurin suunnittelu ja koodaus

Laskurin taustalla olevien lähtötietojen tuottamiseen ja mallinnukseen ovat osallistuneet:

Erikoistutkija Seppo Knuuttila, SYKE

Erikoistutkija Olli-Pekka Pietiläinen, SYKE

Erikoistutkija Juha Grönroos, SYKE

Erikoistutkija Markus Huttunen, SYKE

Erikoistutkija Markku Puustinen, SYKE

Johtava asiantuntija Jyrki Laitinen, SYKE

Erikoistutkija Sirkka Tattari, SYKE

Erikoistutkija Petri Ekholm, SYKE

Tutkija Frans Silvenius, Luke

Prof. Arto Huuskonen, Luke

Prof. Hilkka Siljander-Rasi, Luke

Tutkija Petra Tuunainen, Luke

Erikoistutkija Markku Saastamoinen, Luke

Johtava tutkija Perttu Virkajärvi, Luke

Kirjallisuutta

Takaisin laskuriin

Tillbaka till räknaren

Vad räknar Östersjöräknaren?

Östersjöräknaren räknar näringsbelastningen av en finländsk konsument till Östersjön under ett år. Av näringsämnena beaktas fosfor och kväve, som är de viktigaste näringsämnena i Östersjöns ekosystem. De påskyndar eutrofieringen (övergödningen) av Östersjön: Algernas tillväxt accelererar och som en följd av detta bl.a. minskar syret i Östersjöns undre vattenlager vilket i sin tur leder till att blomningen av blågröna alger tilltar. Att minska näringsbelastningen till havet spelar en central roll för att förbättra Östersjöns tillstånd.

Räknaren tar hänsyn till de viktigaste faktorerna med inverkan på den av människan förorsakade näringsbelastningen till Östersjön. Dessa är:

Räknaren uppskattar användarens fosfor- och kväveutsläpp utgående från de svar som anges och förenar dem till ett så kallat Östersjö-fotavtryck. Du kan jämföra ditt eget fotavtryck med fotavtrycket från en genomsnittskonsument från samma ort eller med en s.k. "Östersjöväns” fotavtryck. En Östersjövän är en fiktiv konsument som med sina personliga val har lyckats minimera sin egen näringsbörda på Östersjön. Indexresultatet visar resultaten av de olika faktorer som ger upphov till konsumentens näringsbelastning. Ju större fotavtryck, desto större belastning på Östersjön.

Mat

Östersjöräknaren erbjuder som utgångsläge användaren fyra olika dietalternativ, av vilka hen kan välja det alternativ som bäst motsvarar hens diet. Därtill kan användaren justera mängderna för en del livsmedel så att de bättre motsvarar användarens egen veckokonsumtion. De justerbara livsmedlen utgör på grund av sina jordbruksfunktioner den mat som belastar Östersjön mest. Hit räknas kött, mejeriprodukter, ägg, fisk och öl. Standardvärdena som anges som utgångspunkt står för en genomsnittsfinländares veckoförbrukning. Livsmedlen som i räknaren härstammar från djurriket samt öl täcker tillsammans cirka 80% av näringsbelastningen till Östersjön av den mat som produceras i Finland.

En minskning av köttkonsumtionen i förhållande till standard dieten ersätter du med en tillräcklig mängd vegetarisk kost för att trygga proteinintaget.

Användaren har här möjlighet att välja en kompensationsprofil med betoning antingen på finska eller utländska vegetariska livsmedel. En minskning av mejeriprodukterna ersätts helt enkelt med mjölkliknande vegetariska produkter som havredryck, sojadryck och tofu. Smör ersätts med vegetabilisk olja och ägg med soja. Öl ersätts inte, eftersom det inte är en nödvändig del av kosten.

Räknaren ersätter livsmedlen automatiskt och kompensationen visas inte för användaren. Räknaren börjar ändå ersätta livsmedel först när proteinintaget faller under en acceptabel nivå. Gällande blanddieten så påbörjas kompensationen då nötkonsumtionen minskas med mer än 70 g, fläsk mer än 190 g och boilerkött mer än 30 g. För mjölkens och äggens del sker kompensationen omedelbart. Gränsvärdena för kompensation är framtagna med beaktande av proteinbehovet (nedre gränsen) och den roll (andel) som proteinkälla som de aktuella livsmedlen anses ha i nutidens diet.

Med räknarens kompensationsförfarande kan man inte garantera att givna kostrekommendationer för en fullgod kost eller andra hälsoaspekter uppfylls. Beträffande radikala dietförändringar bör konsumenten ta reda på skilt om den valda kosten är tillräckligt näringsrik. Speciell uppmärksamhet bör fästas på grupp B-vitaminer ifall att livsmedelsprodukter av animaliskt ursprung reduceras radikalt från kosten, men även tillgången på zink och D-vitamin kan understiga rekommendationerna. Å andra sidan är inte heller nutidskosten näringsmässigt sett optimal.

Om du ökar mängderna mat i förhållande till standard dieten, genom att lägga till kompenserande livsmedel, så ökar detta belastningen på Östersjön endast till de delar som tilläggsmängderna mat är producerade i områdena kring Östersjön.

Räknaren beskriver näringsbelastningen av den mat som producerats i Östersjöområdet. Därför tar räknaren hänsyn till om de konsumerade livsmedlen är inhemska eller har producerats i något av Östersjöns avrinningsområden. Om användaren äter mat som har producerad utanför länderna vid Österjöns kust, kommer denna näringsbelastning inte att synas i Östersjöräknaren. Att byta ut inhemsk mat mot utländsk är ändå inte oproblematisk vad gäller miljöpåverkan. Livsmedel som produceras annorstädes förorsakar sin egen miljöpåverkan, och som utformas av de lokala förhållandena.

Den vegetariska kostens belastning utgör en genomsnittsfinländares så kallade grundbelastning, vars storlek förändras enligt de ovan nämnda principerna om kompensation i det fall att användaren ändrar mängden mat från djurriket. Användaren kan inte själv välja sin konsumtion av vegetabiliska produkter i räknaren.

Användaren av räknaren kan uppskatta hur stor inverkan hens matavfall har på hens Östersjöfotavtryck genom att först ange konsumtionstalen utgående från de mängder matvaror hen har handlat. Därefter upprepas uträkningen så att de konsumtionstal som anges istället motsvarar den faktiska förbrukningen. Skillnaden mellan resultatet visar matavfallets effekt på slutresultatet.

Sammanfattningsvis kan man konstatera, att räknaren inte klarar av att exakt beskriva användarens matvanor och motsvarande Östersjöbelastning. Även i övrigt så bör belastningsuppskattningarna som räknaren ger endast beaktas som riktgivande på grund av brister i de bakomliggande utvärderingsmodellerna och forskningsrönen. Då man tolkar resultaten så är det bra att vara medveten om räknarens brister gällande kosten, eftersom kosten utgör det viktigaste delområdet av vår totala näringsbelastning till Östersjön.

Avloppsrening för bostäder och fritidshus

Bostadsfastigheter är vanligtvis anslutna till ett kommunalt avloppsreningsverk med en viss, varierande, reningsförmåga för näringsämnen. I detta fall kan bostaden och eventuellt fritidsbostaden användare inte påverka fosfor- och kväveutsläppen från bostadens avloppsvatten. Avloppsreningsverkets reningseffektivitet framträder i Östersjö-fotavtrycket. Bostadens och fritidsbostadens ort har betydelse för hur näringsämnena kan ta sig till Östersjön. Som grundregel gäller att ju längre avståndet är till Östersjön från de vattendrag som i första hand tar emot ditt avloppsvatten, desto mindre mängder näringsämnen tar sig till Östersjön. Olika vattendrags kapacitet att hålla kvar näringsämnen (retention) varierar emellertid betydelsefullt, varmed betydande mängder näring – speciellt kväve – kan hamna i Östersjön också från en utsläppskälla långt inne i landet.

I räknaren har för alla kommuner bestämts en procentsats för vattendragens förmåga att behålla näring, genom att beakta vattendragens avrinningsrutt till Östersjön. Reningseffektiviteten av avloppsvattenbehandling samt retention av näringsämnen i vattendrag bestämmer tillsammans utfallet av näringsbelastningen från avloppsvattenhanteringen. Av denna anledning varierar resultaten för olika orter, även om övriga utgångsdata är desamma.

Hobbyn

Fritidsaktiviteterna inkluderar golf, ridning, travsport och fiske. Golfplaner gödslas och en del av denna näringsbelastning hamnar till slut i Östersjön. Ridning och hästkapplöpning förutsätter hästar, vilka belastar Östersjön genom den foderodling och grönbete som de behöver. Belastningen från dessa hobbyn riktar sig i räknarene till dem som rider eller ägnar sig åt travsport. Orter som tillhandahåller golf och ridning har betydelse för utsläppen av näringsämnen till Östersjön, vilket har beaktats i räknaren. Genom att fiska i insjöar och i Östersjön kan man avlägsna näringsämnen från Östersjön.

Fiskeorten har betydelse för hur mycket näring som avlägsnas, vilket har beaktats i räknaren.

Energi

Räknarens energiutfall omfattar direkta kväveutsläpp till luften samt uppgifter om indirekt belastning av vattendrag till Östersjön från införskaffande av råvaror (torv, trä) för energianvändning i boende och fritidsboende. Luftutsläppens lägesinformation har inte beaktats i räknaren.

Transporter

Gällande transporter har man beaktat transportmedlens direkta kväveutsläpp till luften från energiförbrukningen. Luftutsläppens lägesinformation har inte beaktats i räknaren.

Osäkerheten beträffande räknarens resultat

Räknaren uppskattningar av näringsbelastningen till Östersjön gällande olika delområden för vår konsumtion är endast riktigivande. Räknaren grundar sig på statistikuppgifter, modeller och forskningsresultat. För alla delar är bakgrundsinformationen ändå inte ännu heltäckande. Exempelvis är det ännu inte möjligt att beakta inverkan av näringsämnesbelastningen från ekologisk odling och keldjur. Vad gäller de näringsutsläpp som vår konsumtion förorsakar i de övriga Östersjöländerna råder en mycket stor osäkerhet. Den här importandelen har underskattats i räknaren, vilket ändå saknar praktisk betydelse för den helhetbild som modellen ger.