Primary choice of transport:

Takaisin laskuriin

Mita Itamerilaskuri laskee?

Itamerilaskuri laskee suomalaisen kuluttajan aiheuttamaa ravinnekuormitusta Itamereen yhden vuoden aikana. Ravinteista ovat mukana fosfori ja typpi, jotka ovat Itameren ekosysteemin paaravinteet. Ne kiihdyttavat Itameren rehevoitymista: levien kasvu kiihtyy ja sita kautta muun muassa Itameren alusveden happivajaus lisaantyy ja sinilevien kukinta voimistuu. Itameren tilan parantamisessa mereen tulevan ravinnekuormituksen vahentaminen on keskeisessa asemassa.

Laskuri ottaa huomioon tarkeimmat tekijat, joilla on vaikutusta ihmisten Itamereen aiheuttamaan ravinnekuormitukseen. Naita ovat:

Laskuri arvioi laskurin kayttajan fosfori- ja typpipaastot annettujen vastausten pohjalta, ja yhdistaa ne ns. Itameri-jalanjaljeksi. Omaa jalanjalkilukua voi verrata saman paikkakunnan ”keskiarvokuluttajan” tai ”Itamerenystavan” Itameri-jalanjalkeen. Itamerenystava on kuvitteellinen kuluttuja, joka henkilokohtaisella valinnoillaan on pystynyt minimoimaan oman Itamereen paatyvan ravinnekuormansa. Indeksituloksesta nakyvat kuluttajan eri kuormitusta aiheuttavien tekijoiden tulokset. Mita suurempi jalanjalkiarvo on, sita suurempi on kuormitus Itamereen.

Ruoka

Itamerilaskuri antaa kayttajalle nelja oletusruokavaliovaihtoehtoa, joista han voi valita parhaiten omaa ruokavaliotaan vastaavan vaihtoehdon. Lisaksi kayttaja voi muuttaa eraiden ruoka-aineiden maaria lahemmas omaa viikkokulutustaan. Saadettavat ruoka-aineet ovat maataloustoimintojensa kautta eniten Itamerta kuormittavia ruokia. Naita ovat lihat, maitotuotteet, kananmunat, kalat ja olut. Oletusarvona ovat kesiarvosuomalaisen viikkokulutukset. Laskurissa mukana olevat elainperusteiset elintarvikkeet ja olut kattavat noin 80 % Suomessa tuotetun ruoan aiheuttamasta ravinnekuormituksesta Itamereen.

Lihan kulutuksen vahentaminen oletusruokavaliosta korvataan riittavalla kasvisperaisella ruokavaliolla proteiinin saannin turvaamiseksi.

Kayttajalla on mahdollisuus valita tahan joko suomalaista tai ulkomaista kasvisruokaa painottava korvausprofiili. Maitotuotteiden vahentaminen korvataan suoraviivaisesti maidonkaltaisilla kasvispohjaisilla tuotteilla, kuten kaurajuoma, soijajuoma ja tofu. Voi korvataan kasvioljylla ja kananmuna soijalla. Olutta ei korvata, koska se ei ole valttamaton osa ruokavaliota.

Laskuri tekee korvaamisen automaattisesti eika se nay kayttajalle. Korvaaminen alkaa kuitenkin vasta sen jalkeen, kun proteiinin saanti laskee alle hyvaksyttavan tason alle. Sekaruokavaliossa korvaaminen alkaa, kun naudanlihan kulutusta vahennetaan enemman kuin 70 g, sianlihan enemman kuin 190 g ja broilerin lihan enemman kuin 30 g. Maidon ja kananmunien kohdalla korvaaminen alkaa heti. Korvaamisen liittyvat raja-arvot on tuotettu ottaen huomioon ravitsemussuosituksen mukainen proteiinin tarve (alaraja) ja noiden kyseisten tuotteiden rooli (osuus) nykyruokavaliossa proteiinin lahteina.

Laskurissa toteutetulla korvaamismenettelylla ei voida taata ruokavalion taytta ravitsemussuosituksen mukaisuutta tai muuta terveellisyytta. Radikaalien ruokavaliomuutosten kohdalla kuluttajan on syyta selvittaa erikseen, saako ruokavaliosta riittavasti ravintoaineita. Erityisesti B-ryhman vitamiineihin on syyta kiinnittaa huomiota, jos elainperaisia tuotteita vahennetaan ruokavaliosta radikaalisti, mutta myos esim. sinkin ja D-vitamiinin saanti voi alittaa suositukset. Tosin myoskaan nykyruokavalio ei ole ravitsemuksellisesti optimaalinen.

Korvaavien ruoka-aineiden lisaaminen oletusruokavalioon lisaa ruokavalion Itameri-kuormitusta silta osin kuin se lisaa tuotantoa Itameren alueella.

Laskuri kuvaa Itameren alueella tuotettujen elintarvikkeiden aiheuttamaa ravinnekuormitusta Itamereen ja siksi laskuri ottaa huomioon kulutettujen tuotteiden kotimaisuuden ja Itameren valuma-alueella tuotetun maaran. Jos kayttaja syo Itameren rantavaltioiden ulkopuolella tuotettuja elintarvikkeita, niiden ravinnekuormitus ei tule nakyviin Itamerilaskurissa. Kotimaisen ruoan korvaaminen ulkomaisella ei ole kuitenkaan ymparistovaikutusten nakokulmasta ongelmatonta. Muualla tuotetulla ravinnolla on omat ymparistovaikutuksensa, joita paikalliset olosuhteet muovaavat.

Kasvisperaisen ravinnon aiheuttama kuormitus muodostaa ns. keskivertosuomalaisen peruskuorman, jonka suuruus muuttuu edella esitetyn korvausperiaatteen mukaisesti kayttajan muuttaessa elainperusteisen ravinnon maaria. Kayttaja ei voi valita kasvisperaisten tuotteiden kulutusta laskurissa.

Laskurin kayttaja voi arvioida henkilokohtaisten ruokajatteiden vaikutusta Itameri-jalanjalkeensa siten, etta asettaa ensin laskurin elintarvikkeita koskevat kulutusluvut ostamansa ruokamaaran perusteella. Taman jalkeen kayttaja toistaa laskennan siten, etta laskuriin asetetut kulutusluvut vastaavat todellisia syotyja maaria. Laskurin tulosten erotus kuvaa ruokajatteen vaikutusta lopputulokseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, etta laskuri ei pysty kuvaamaan kayttajan ravintotottumuksia ja niita vastaavaa Itamerikuormitusta tasmallisesti. Muutenkin laskurin antamaa kuormitusarviota on pidettava vain suuntaa-antavana johtuen taustalla olevasta paastojen arviointimallista ja tutkimustiedossa olevista puutteista. Laskurin rajoitteet ravinnon suhteen on hyva tiedostaa tuloksia tulkittaessa, silla ravinto nayttelee keskeisinta osa-aluetta ravinnekuormituksessamme.

Asumisen ja vapaa-ajan asumisen jatevesien kasittely

Asuinkiinteistot ovat yleensa yhteydessa kunnalliseen jatevedenpuhdistamoon, jolla on tietty ravinteiden puhdistusteho. Talloin asunnon ja mahdollisesti viemariverkkoon liitetyn loma-asunnon jatevesien fosfori- ja typpipaastoihin ei mallin loppukayttaja voi vaikuttaa. Jatevedenpuhdistamon puhdistustehon vaikutus tulee nakyviin Itameri-jalanjaljesta.

Asunnon ja vapaa-ajan asunnon sijainnilla on merkitysta siihen, kuinka ravinteet paasevat kulkeutumaan Itamereen. Mita kauempana naiden jatevesipaastot vastaanottava vesisto on Itameresta, sita vahemman ravinteita paasaantoisesti kulkeutuu Itamereen. Eri vesistojen ravinteiden pidatyskyky vaihtelee kuitenkin merkittavasti, joten huomattavia maaria ravinteita - erityisesti typpea - voi paatya Itamereen myos kaukana sisamaassa sijaitsevasta paastolahteesta.

Laskurissa on kaikille kunnille maaritetty ravinteiden pidattymisprosentit ottaen huomioon vesien kulkeutumisreitti Itamereen. Jatevedenkasittelyn puhdistusteho ja ravinteiden pidattyminen vesistoihin maarittelevat yhdessa jatevesivesihuollon ravinnekuormituksen lopputuloksen. Taman takia eri paikkakuntien tulokset vaihtelevat, vaikka muut lahtotiedot olisivat samat.

Harrastukset

Harrastuksina mukana ovat golf, ratsastus, raviurheilu ja kalastus. Golf-kenttia lannoitetaan ja osa tasta ravinnekuormituksesta paatyy Itamereen. Ratsastus ja raviurheilu edellyttavat hevosia, jotka kuormittavat Itamerta niiden tarvitseman rehunviljelyn ja nurmilaiduntamisen kautta. Naiden harrastusten kuormitus kohdistuu laskurissa ratsastajille ja raviurheilun harrastajille. Golfin ja ratsastuksen sijaintikunnalla on merkitysta ravinnepaastoihin Itamereen, mika on otettu huomioon laskurissa.

Kalastamalla sisavesissa ja Itameressa voi poistaa ravinteita Itameresta. Kalastuspaikalla on vaikutusta kalastuksella saatuihin ravinnepoistumamaariin, mika on laskurissa otettu huomioon.

Energia

Laskurin energia-tulostus pitaa sisallaan asumisen ja loma-asumisen energiakayton typen suorien ilmapaastojen seka raaka-aineiden (turpeen, puun) hankinnan valilliset vesistokuormitustiedot Itamereen. Ilmapaastojen sijaintitietoa ei ole laskurissa otettu huomioon.

Liikkuminen

Liikkumisessa on otettu huomion kulkuvalineiden suoran energiakulutuksen typpipaastot ilmaan. Ilmapaastojen sijaintitietoa ei ole laskurissa otettu huomioon.

Laskurin tulosten epavarmuudesta

Laskuri antaa vain suuruusluokka-arviot eri kulutuksen osa-alueiden ravinnekuormituksesta Itamereen. Laskuri perustuu tilastotietoihin, malleihin ja tutkimustuloksiin. Kaikilta osin taustatieto ei ole viela kuitenkaan kattavaa. Esimerkiksi luomutuotannon ja lemmikkielainten vaikutusta Itameren ravinnekuormitukseen ei kyeta toistaiseksi ottamaan huomioon. Erittain suuri epavarmuus liittyy kulutuksemme aiheuttamiin ravinnepaastoihin Itameren muissa maissa. Tama tuonnin osuus on mallissa aliarvioitu, mutta talla puutteella ei ole kuitenkaan kaytannon merkitysta mallin antamamaan kokonaiskuvaan.

Takaisin laskuriin

Laskurin yksityiskohtaiset perusteet ja tehdyt oletukset

Asuminen

Jatevesien kasittely

Aikuisen henkilon kokonaistypen ja –fosforin ominaispaastoina on kaytetty N_tot 14 g/as/d ja P_tot 2,2 g/as/d. Laskurissa ei ole eroteltu aikuisia ja lapsia. Vesihuollon tulokset arvioidaan aikuisen nakokulmasta.

Laskurissa kayttajan asumisen jatevesikuormitusta vahennetaan vuodessa vapaa-ajan asunnolla vietettyjen paivien suhteessa.

Jos asunto on liitetty kunnalliseen jatevesipuhdistamoon, ravinteet puhdistuvat kunnan jatevesipuhdistamon puhdistustehon mukaisesti. Eri kuntien jatevesipuhdistamotiedot on selvitetty ymparistohallinnon VAHTI-tietokannasta. Puhdistustehot ovat vuodelta 2014. Kunnassa voi olla useita puhdistamoja. Mallissa on laskettu naiden puhdistamojen asukasvastikelukumaarilla painotettu keskimaarainen puhdistusteho.

Monien kuntien jatevedet johdetaan toisten kuntien jatevesien puhdistamoille. Nama liitynnat on selvitetty ja huomioitu jatevesien puhdistustehossa seka vesistojen pidattymisprosenteissa.

Ahvenanmaalla Maarianhaminaa lukuun ottamatta kuntien jatevesien puhdistustehoja ei ole pystytty selvittamaan. Naille puuttuville kunnille on kaytetty Suomen puhdistamojen keskimaaraisia puhdistustehoja, jotka ovat P_tot 90 % ja N_tot 40 %.

Jos asunto ei ole liitetty kunnalliseen jatevedenpuhdistamoon, kaytetaan seuraavia puhdistustehoja jatevesien kasittelymenetelmille:

Jos puhdistamosta ei ole tietoa, niin asumisen jatevesien oletetaan puhdistuvan sakokaivon puhdistustehon mukaisesti.

Ravinnepaastojen pidattyminen ennen Itamerta on arvioitu SYKEn vesistomallien perustella (Huttunen, ym., 2013). Kaikille saman kunnan jatevesipaastoille sovelletaan samaa kulkeutumisreittia Itamerelle.

Energian kaytto

Energian kaytto aiheuttaa valillisesti typen oksidien paastoja. Suomessa ilmakehaan paasseista typpipaastoista on arvioitu EMEP-mallin perusteella paatyvan Itamereen suorana laskeumana 9 % (Shamsudheen ym. 2015). Maa-alueelle tapahtuvan laskeuman kautta syntyvasta typpikuormituksesta ei ole olemassa arvioita. Tassa yhteydessa on oletettu, etta Suomessa ilmakehaan paasseista typpipaastoista paatyy Itamereen 10 %. Mallissa kaytetaan typen oksideille samaa kulkeutumisprosenttia riippumatta siita, missa energiatuotanto tapahtuu.

Asumisen energiakayton typpipaastot nayttelevat normaalin kotitalouden yhteydessa hyvin vaatimatonta roolia Itameren ravinnejalanjaljessa. Taman takia kayttajaa pyydetaan antamaan pakollisena vain asuntonsa pinta-ala, asumis- ja lammitysmuodot, joiden pohjalta lasketaan asumisen oletusenergian kaytto. Oletusarvot lasketaan SYKE:n kehittamalla kaavalla.

Kayttaja voi halutessaan antaa tarkat energiankayttotietonsa. Eri energiamuodoille Itamereen paatyvina paastokertoimina on typelle (g N/kWh) kaytetty

Suorat paastot on saatu Poyryn (2010) raportista kayttamalla eri energiamuodoille niiden vuoden 2009 ja ennustettujen 2020 paastotietojen keskiarvoa. Valilliset paastot koskevat metsatalouden ja turvetuotannon Itamereen aiheuttavia ravinnepaastoja, jotka on allokoitu energiatuotannolle Tilastokeskuksen eri energiamuotojen polttoainetietojen perusteella.

Suomessa metsatalouden ja turvetuotannon paastot (t/a) Itamereen on arvioitu HELCOMissa seuraavaksi:

Valillisten vesipaastojen mukaanotto merkitsee myos, etta eri energiatuotantomuodoille saadaan pieni fosforipaasto. Se on sahkolle 0,00097 g P/kWh, kaukolammolle 0,000544 g P/kWh ja puulle 0,002156 g P/kWh.

Kaukolampo edustaa tassa keskimaaraista Suomessa tuotettua kaukolampoa. Todellisuudessa eri paikkakunnilla tuotetun kaukolammon tuotantotapa (sahkon ja lammon yhteistuotanto tai lammon erillistuotanto) ja polttoainejakauma vaihtelevat huomattavasti. Tama aiheuttaa suuria eroja eri paikkakuntien kaukolammon paastokertoimille. Naita eroja ei ole kuitenkaan otettu tassa tyossa huomioon, silla energian merkitys on yleisesti melko vahainen keskimaaraisen suomalaisen ravinnejalanjalkilaskelmassa.

Asumisen energiakayttotietojen paastot jaetaan kotitalouden henkiloiden lukumaaralla.

Vapaa-ajan asuminen

Jatevesien kasittely

Vapaa-ajan asuntojen yhteydessa kaytetaan samoja laskentasaantoja kuin asumisjatevesien yhteydessa. Kuormitustiedot lasketaan asunnossa vietettyjen paivien mukaan. Asuinpaikkakunnan sijasta laskennat on liitetty vapaa-ajan asunnon kuntaan.

Energia

Vapaa-ajan asuntojen yhteydessa kaytetaan samoja paastokertoimia kuin asumisen yhteydessa. Jos asunto ei ole ymparivuotisessa kaytossa, oletustiedoissa otetaan huomioon asunnossa vietetty aika vuodessa.

Vapaa-ajan asuntojen energiakayttotietojen paastot jaetaan kotitalouden henkiloiden lukumaaralla.

Harrastukset

Ratsastus ja raviurheilu

Hevosten rehun ja laiduntamisen vaatiman peltopinta-alan (taulukko1) perusteella hevostaloudelle (74 200 hevosta) arvioitiin sita vastaava peltokuormitus. Suomessa olevien suomenhevosista 5000 ( yht.19 200), ratsujen (19 400) ja ponien (10 400) ravinnekuormitus kohdistetaan laskurissa ratsastajille. Lamminveristen ravihevosten (25 200) ja ravitoiminnassa mukana olevien suomenhevosten (14 200) ravinnekuormitus kohdistetaan laskurissa puolestaan raviurheilun harrastajille. Vuonna 2015 ratsastajia oli 170 000 ja raviurheilun harrastajia 210 000. Tiedot ovat peraisin Hevostalous lukuina 2015 -julkaisusta (Hippolis et al., 2016).

Hevosharrastajien harrastuneisuusastetta arvioidaan kuukausittaisten ratsastuskertojen mukaan. Hevosten omistajien osalta oman ratsastuksen osuus ja omistettujen hevosten paastot lasketaan erikseen. Molemmat laskennalliset arvot jaetaan silla lukumaaralla muita harrastajia, joita omistetut hevoset palvelevat. Lisaksi oman harrastuksen osuus lasketaan hevosten omistajien osalta laskurissa kaanteisesti, eli mita vahemman omistamaansa hevosta kayttaa, sita suurempi on siita seuraava henkilokohtainen jalanjalki. Tassakin tapauksessa hevosen kuormituksen osuus jaetaan muiden harrastajien kesken. Satunnainen harrastaja saa oletusarvoisesti paastokseen 1/4 perusskenaariosta. Satunnaiseksi ratsastajaksi luetaan henkilo, joka ratsastaa vain kerran tai vahemman kuukaudessa.

Ratsastuksessa otetaan huomioon myos harrastuspaikkakunta. Kuormitusta pienennetaan paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidattymiskertoimilla joita on kaytetty jatevesipuhdistamojen yhteydessa. Pidattymiskertoimet on laskettu Syken vesistomallilla.

Golf

Golfkenttien on oletettu aiheuttavan kaksi kertaa niin suuren ravinnekuormituksen hehtaaria kohden kuin nurmi. Koko Suomen golfkenttien aiheuttama ravinnekuormitus on ositettu golf-harrastajille. Golfissa otetaan huomioon harrastuspaikkakunta. Kuormitusta pienennetaan paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidattymiskertoimilla mita on kaytetty jatevesipuhdistamojen yhteydessa. Pidattymiskertoimet on laskettu Syken vesistomallilla

Kalastus

Luonnonvesista pyydetty kala poistaa ravinteita vesistosta. Itse kalastetun kalan ravinnepoistumat eli negatiiviset paastot ovat mallissa Itameressa kalastettaessa laskettu Hjernen ja Hanssonin (2002) ja Setalan (2016) esittamien tulosten keskiarvona. Ne ovat:

Sisavesilla kalastaessa ko. ravinnepoistumia pienennetaan samoilla paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidattymiskertoimilla mita on kaytetty jatevesipuhdistamojen yhteydessa. Pidattymiskertoimet on laskettu Syken vesistomallilla.

Jos kayttaja antaa tiedon, etta pyydetty kala paatyy omaksi ravinnoksi, niin tama maara siirtyy ruokavalion lahtotiedoiksi.

Ruokavalio

Elainperainen ravinto maataloudesta

Itamereen paatyva maatalouden ravinnekuormitus saatiin Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta 2016–2021 (Laamanen 2016). Fosfori- ja typpikuormitusarviot edustaa vuosien 2006-2011 keskiarvoja, jotka ovat fosforille 1820 t/a ja typelle 28000 t/a.

Tassa tyossa kaytettiin vuosien 2011-2013 keskiarvotietoja Suomen maatalousmaan kayttoaloista (Luken, Viljelyalatilasto). Suomessa kokonaispeltoala on ollut noin 2,2 milj. ha. Noin puolet alasta oli viljantuotannossa (1,145 milj. ha). Noin 0,691 milj. ha oli nurmena, joiden oletettiin palvelevan kotielaintuotantoa. Noin 0,105 milj. ha palveli muuta viljelytoimintaa. Kesantona oli 0,109 milj. ha, jonka oletettiin palvelevan viljantuotantoa ja muuta viljelytoimintaa edella mainittujen pinta-alojen suhteessa. Lisaksi luonnonhoitopeltona oli 0,156 milj. ha, jonka ei katsota palvelevan ravinnontuotantoa.

Kun kaytetaan Luken julkaisemia vuosien 2011-2013 viljatasetietoja (http://stat.luke.fi/viljatase) seka edella esitettyja pinta-alatietoja ja oletuksia, eri aktiviteeteille saadaan niiden varaamat peltohehtaarit (taulukko 1). Oluen vaatima peltopinta-ala saatiin kohdistamalla oluelle maltaan varaama ohramaara.

Taulukko 1. Peltoalan (milj. ha) jakautuminen eri aktiviteetteihin keskimaarin 2011-2013 (peltoalassa ei ole mukana luonnonhoitopeltoja).

Puustisen ym. (2010) tutkimuksen perustella oletettiin, etta viljapelloilta fosforikuormitus on keskimaarin 1,28 kg P/ha/vuosi ja typpikuormitus 21 kg N/ha/vuosi. Nurmilta ravinnekuormitukseksi oletettiin 0,92 kg P/ha/vuosi ja 10 kg N/ha/vuosi. Rypsi- ja vihannespeltojen peltohehtaarikohtaiset ominaisravinnepaastot oletettiin samoiksi kuin viljapeltojen paastot. Kesannon fosforipaasto hehtaaria kohti on oletettu olevan sama kuin nurmella, mutta typpipaasto vain puolet nurmen hehtaaripaastosta. Luonnonhoitopeltojen fosforipaasto hehtaaria kohti ovat laskurissa 0,8 kertaa pienempi kuin kesannoilla ja tyyppipaasto puolestaan sama kuin kesannolla.

Luken asiantuntijat arvioivat nautojen (Arto Huuskonen), siipikarjan, munivien kanojen ja sikojen (Hilkka Siljander-Rasi, Petra Tuunainen) tarvitseman viljan ja rypsin rehukayttomaarat Suomen pelloilta. Turkisten osalta arvion teki Kaarle Kaistila ja lampaiden osalta Suomen lammasyhdistyksen asiantuntija Pia Parikka. Viljankaytto (milj. kg) jakaantuu arvioiden perusteella seuraavasti:

Viljan rehukayttoarvio oli yhteensa 2064 milj kg, mika oli hyvin lahella Luken vuosien 2011-2013 viljatasetietoa (2093 milj. kiloa). Rypsin ja rapsin viljelypinta-alasta kohdistettiin 30 % rehuihin ja 70 % kasviravintoon. Todellisuudessa suurin osa rehuksi kaytetysta rypsista ja rapsista on oljyn puristusjatetta, mutta silla on niin suuri taloudellinen merkitys rypsin ja rapsin tuotannolle, etta sen ei voi katsoa olevan jatevirta vaan puristusjate on rypsin ja rapsin viljelyn lopputuote oljyn rinnalla. Elainrehuksi ohjaustuvasta rypsi/rapsisadosta arvioitiin nautojen kayttavan 84 %. Siipikarjan ja hevosten osuudeksi arvioitiin 5 % ja 11 % Suomen rypsi/rapsisadon rehunkaytosta.

Eri kotielaintuotantosuuntien peltokuormituksen arvioimiseksi arvioitiin lisaksi nurmipinta-alan kaytto. Tama saatiin Luken ja lammasyhdistyksen asiantuntijoiden nautojen ruokintaan kaytettyjen sailorehu- ja laidunarvioiden perusteella. Nurmiala arvioitiin jakaantuvan eri kotielainryhmille seuraavasti: naudat 89,3 %, hevoset 9,2 % ja lampaat 1,5 %.

Edella mainittujen vilja- ja rypsirehukayttotietojen avulla arvioitiin eri kotielainryhmien varaamat peltoalat. Kun naihin yhdistettiin nurmipinta-alatiedot seka eri peltomuotojen ominaisravinnekuormitustiedot, saatiin arvio eri kotielainryhmien aiheuttamalle vuosiravinnekuormitukselle. Tata arviota tasmennettiin ottamalla huomioon ravinnepaastojen pidattyminen ennen Itamerta. Lopuksi nain saatu kokonaiskuormitusarvio eri osineen skaalattiin vastaamaan Itameren fosfori- ja typpikuormitusta.

Pelloista aiheutuvien ravinnepaastojen pidattyminen ennen Itamerta on arvioitu SYKE:n vesistomallien perustella (Huttunen ym. 2013). Jokaiselle Suomen kunnalle tuotettiin kuntakohtainen fosforin ja typen pidattymiskerroin. Naita kuntakohtaisia pidattymiskertoimia apuna kayttaen laskettiin kotielainryhmakohtaiset pidattymiskertoimet, jotka ottavat huomioon elainten maaran eri kunnissa. Sailorehu ja laidunrehu oletettiin samoissa kunnissa kuin elaimet ovat. Lisaksi tuotettujen rehu- ja tilastotietojen perusteella oletettiin, etta noin 64 % nautatilojen kayttamasta viljasta ja rypista tuotetaan naiden tilojen omilla pelloilla (eli naiden viljelysta aiheutuva kuormitus tapahtuu samassa kunnassa kuin missa elaimet ovat). Arvion perusteella nautojen fosforikuormitus per viljapeltohehtaari on 19,6 % pienempi kuin vastaavilla sika- ja siipikarjan kayttamilla viljahehtaareilla. Typella ero on pienempi, noin 14,3 %. Vastaavasti nautakarjan sijoittumisesta johtuen nurmen peltoalan kuormitus on fosforilla 30,5 % pienempi kuin sika- ja siipikarjan viljahehtaarien ja hevosten nurmihehtaarien fosforikuormitus Itamereen. Typella ero on 22.4 %. Lampailla hehtaarikuormitukset olivat nautojen kanssa samat.

Pellolta tulevien ravinnepaastojen lisaksi kullekin kotielainryhmalle lisattiin niiden ilmaperaisten typpipaastojen kuormat Itamerelle. Elaintalouksien ammoniakkipaastot arvioitiin Gronroosin (2014) tekeman selvityksen pohjalta. Suomessa ilmakehaan paasseista typpipaastoista on arvioitu EMEP-mallin perusteella paatyvan Itamereen suorana laskeumana 9 % (Shamsudheen ym. 2015). Maa-alueelle tapahtuvan laskeuman kautta syntyvasta typpikuormituksesta ei ole olemassa arvioita. Tassa yhteydessa oletettiin, etta Suomessa ilmakehaan paasseista typpipaastoista paatyy Itamereen 10 %.

Itameri-laskurissa eri elaintuotantosuunnille vastaavat elintarvikkeet ovat seuraavat:

Erilaisten nautaperaisten elintarvikkeiden osuudet nautatalouden kokonaisvesistokuormituksesta arvioitiin Luken asiantuntijoiden arvioiman allokoinnin perusteella. Nautatalouden ravinnekuormituksesta 30 % osittuu naudanlihalle ja 70 % maitotuotteille. Maitotuotteiden osalta ravinnekuormitus jakaantuu tuotteittain seuraavasti: maito ja piima 34 %, voi 12 %, juusto 21 %, jugurtit, viilit ja rahkat 8 % ja kermat 8,5 %. Siipikarjan ravinnekuormitus jakaantuu siipikarjan lihalle ja munille samassa suhteessa kuin miten viljan ja rypsin rehunkayttotiedot naille tuotteille arvioitiin jakautuvan.

Lammastalouden aiheuttama ravinnekuormitus saatiin arvioimalla sen kayttamien viljan ja herneen peltohehtaarien seka nurmen pinta-alojen perustella. Lammastalouden ravinnekuormituksesta on lampaan lihalle kohdennettu se osuus, joka vastaa lampaan lihan taloudellista arvoa lammastaloudesta. (noin 61,2 %). Maisemanhoidon osuus lammastalouden arvosta arvioitiin olevan 30,6 %, taljojen 5,1 % ja villan (ml. kasityot) 3,1 %. Arviot on tehnyt lammasyhdistyksen Pia Parikka.

Eri kotielaintuotantoaloille saadut kokonaisvuosikuormitustiedot on jaettu tuotteiden kotimaisella tuotantotiedoilla, jotka on saatu Luonnonvarakeskuksen yllapitamista tuotantotilastoista. Lihantuotannon tuotteiden muuttaminen luuttomaksi lihaksi tehtiin Lihatiedotuksen ilmoittamien tietojen perusteella. Lopputuloksena saatiin eri tuotteille yksikkokuormitustiedot, eli esim. g P/kg tuotetta.

Kullekin elintarvikkeelle on maaritelty se osuus mika tulee kotimaan tuotannosta ja mika tuodaan Itameren valuma-alueelta Suomeen. Lukujen maarittaminen on tehty Luonnonvarakeskuksen ravintotilaston ja Tullin tuontitilastojen perusteella. Ainostaan Itameren valuma-alueella tuotettu elintarvike on laskettu Itamerta kuormittavaksi. Itameren valuma-alueella tuotetun ruuan yksikkopaastotiedot ovat samat kuin Suomessa tuotetun ruuoan.

Kalaravinto

Kasvatetun kotimaisen kalan paastoina on kaytetty kotimaisen kirjolohen kasvatuksen paastotietoja (5 P g/kg ja 40 N g/kg perkaamatonta kalaa), jotka ovat peraisin MTT:n julkaisusta (Silvenius ym. 2012). Laskurissa kasvatetun kalan kayttomaarat on ilmoitettu fileena. Fileekiloa kohti arvioituna paastot ovat kaksinkertaiset edella esitetyista.

Luonnonvesista pyydetty kala poistaa ravinteita. Itse kalastetun kalan ravinnepoistumat Itameressa kalastettaessa, eli negatiiviset paastot, laskettiin mallissa Hjernen ja Hanssonin (2002) ja Setalan (2016) esittamien tulosten keskiarvona. Ne ovat:

Sisavesilla kalastaessa ko. ravinnepoistumia pienennettiin samoilla paikkakuntakohtaisilla ravinteiden pidattymiskertoimilla, joita kaytettiin elainperaisen maatalousravinnon ja jatevesipuhdistamojen yhteydessa. Pidattymiskertoimet laskettiin Syken vesistomallilla.

Poro ja riista

Poron tuotantoon liittyvat ravinnepaastoarviot perustuivat porojen talviruokinnassa kaytetyn rehun viljelyn paastoihin ja porotalouden aiheuttamiin ammoniakkipaastoihin. Ammoniakkipaastot perustuvat Suomen ammoniakkimalliin (Gronroos ym. 2009). Sen sijaan luontaisen ravinnon, kuten jakalan, hyodyntamisesta aiheutuvat paastot katsottiin luonnonmukaisiksi eika niita huomioitu tassa yhteydessa. Kaiken kaikkiaan laskettiin, etta porot hyodyntavat talvisaikaan taysrehua, heinaa ja kokoviljasailorehua keskimaarin 60 paivana vuodessa lukuun ottamatta syksylla teurastettuja saman vuoden vasoja, jotka eivat kuluta rehua ollenkaan vaan kayttavat luonnonravintoa. Poronrehun resepti- ja energiankulutustiedot saatiin poronrehujen valmistajalta (Finer 2014, Holma 2014, Valimaa 2014). Rehun kulutukset rehujakeittain suhteessa lihan tuotantoon saatiin MTT:n (nykyisin Luken) yllapitamasta kannattavuuskirjanpidosta. Poronkasvatuksen lannasta aiheutuvat ravinnehuuhtoumat on arvioitu perustuen tutkimukseen (Uusi-Kamppa ym. 2007), jonka perusteella 3 % lannan typesta ja 5 % fosforista huuhtoutuu ja edelleen arviolta puolet tasta paatyy itamereen.. Rehevoittava vaikutus pororouheen tuotantoketjussa on yhteensa 21,8gPO4-ekv/kg pororouhetta. Tasta 43 % on peraisin typesta, 51 % fosforista, 5 % ammoniakista ja 1 % typen oksideista (Silvenius ym. 2015).

Riistan osalta huomioitiin ravinnehuuhtoumat riistapellosta, joiden oletettiin vastaavan nurmien minimihuuhtoumia. Ainoat koneelliset toiminnot riistapeltojen hoidossa oivat kylvo ja niitto. Lisaksi arvioitiin pyyntitapahtumassa ajetuista ajokilometreista aiheutuva typen oksidien emissio. Lahteena tutkimuksessa oli keskisuomalainen metsastysseura. Riistapeltojen maara suhteessa riistan maaraan saatiin tilastoista (Ravintotase 2014, MMM:n tilasto).

Kuluttajan valinnat, kasvisperainen ravinto ja lihan korvaamismenettely

Kayttajan ravinnekuormitus elintarvikkeiden osalta saadaan kertomalla ko. paastokertoimilla niita vastaavat kulutusmaarat. Oletuksena annetaan suomalaisten keskiarvokulutustiedot, jotka saadaan Luonnonvarakeskuksen tilastosta. Kalan kulutustiedot on saatu Luonnonvarakeskuksen tilastosta.

Jos kayttaja antaa tiedon, etta pyydetty kala paatyy omaksi ravinnoksi, niin tama maara siirtyy ruokavalion lahtotiedoiksi. Talloin fileena ilmoitetun kotimaisen luonnonkalan pyytamisesta aiheutetut ravinnepoistumat ovat kaksinkertaiset pyydettyyn pyoreaan kalaan nahden kiloa kohti tarkasteltuna.

Jokaiselle suomalaiselle asetetaan laskurissa kasvisperaisesta ruokavaliosta peruskuorma. Se saadaan jakamalla elaintuotannon ulkopuolella oleva maatalouskuormitus Suomen vakiluvulla. Tyossa kaytetty kasvisravinnon peruskuorma Itamereen on 40 g P/ vuosi henkilo ja 651 g N / vuosi henkilo.

Laskurissa lahdetaan oletuksesta, etta liharuoka korvautuu kayttajan valinnan mukaan kotimaista tai ulkomaista kasviravintoa tai kalaravintoa painottavalla ruokavaliolla. Korvaaminen alkaa, kun naudanlihan kulutusta vahennetaan enemman kuin 70 g, sianlihan enemman kuin 190 g, broilerin lihan enemman kuin 30 g keskiarvosuomalaisen viikkoannoksesta. 20 gramman lihavahennys korvataan eri korvausprofiilin tapauksessa seuraavilla ruoka-aineksilla ja maarilla (g):

Ko. raaka-aineiden kotimaan tuotannon sadot hehtaaria kohti on saatu www.farmit.net-sivustolta. Liittamalla niihin edella esitetyn taulukon raaka-aineiden maarat saatiin kutakin 20 lihagrammaa vastaava hehtaarimaara. Naiden hehtaarien aiheuttama ravinnekuormitus oletettiin olevan sama kuin mita viljapeltojen kuormitukset laskurissa.

Ainostaan kotimaisten ruoka-aineiden ravinnekuormitus laskettiin mukaan kuormitukseen. Ko. kompensaatioprofiilien raaka-aineiden kotimaisuusasteina (%) on kaytetty arvioita:

Liikkuminen

Liikkuminen edellyttaa energian kayttoa, josta syntyy ilmakehaan typen oksidipaastoja (NOx). Suomessa ilmakehaan joutuvista typen paastoista oletetaan paattyvan typpena Itamereen 10 % energiatuotantotietojen tapaan. Tassa yhteydessa ei pystyta ottamaan huomioon sita, missa pain liikkuminen tapahtuu. Laivaliikenteesta typen ilmapaastoista on arvioitu paatyvan Itamereen suoraan 12,4 % (Shamsudheen ym. 2015). Kun tahan %-lukuun lisataan oletus maa-alueelta veteen paatyva typpilaskeuman osuus, mallissa on kaytetty vesiliikenteen ilmaan joutuville typpipaastoille 13 % kulkeutumiskerrointa Itamereen.

Joukkoliikenteen (juna, bussi ja raitiovaunut) aiheuttamien typen oksidipaastot henkilokilometria kohden on saatu VTT:n LIPASTO-laskentajarjestelmasta. Itamereen paatyvat typpipaastot ovat:

Henkiloautoliikenteen osalta kysytaan auton kayttovoimaa, vuosittaista ajokilometrimaaraa seka auton keskimaaraista tayttoastetta (oletus 1,7 henkiloa/km). Laskennassa on kaytetty henkiloautojen keskimaaraisia kilometrikohtaisia typpipaastoja vuonna 2011, jotka on esitetty VTT:n LIPASTO-laskentajarjestelmassa. Tassa yhteydessa ei eritella auton ikaa. Itamereen paatyva paasto on seuraava:

Laivaliikenteen ominaispaastot per matkustaja on saatu VTT:n lipastolaskentajarjestelmasta. Itamereen paatyva paasto on seuraava:

Vapaa-ajan veneilyn typen oksidipaatot (NOx) (kg) ajotuntia (h) kohti on saatu VTT:n asiantuntijoiden arvioista, joka ottaa huomioon moottorin koon ja tyypin seuraavasti:

Sisamaassa tapahtuvassa veneilyssa 10 % NOx-paaston typesta oletetaan paasevan Itamereen. Vastaavasti Itamerella tapahtuneesta veneilysta Itamereen on oletettu paasevan 12,4 % paastoista.

Muu kulutus

Mallissa muut kulutuksen osa-alueet, joiden osalta kayttaja ei anna lahtotietoja ja joiden tulokset liitetaan osaksi kayttajan loppuyhteenvetoa, ovat:

Jatevesipaastoista 20 % kotimaan kulutukseen (paastot Vahti-tietokannasta)

Tehtaiden energiankulutuksen typpipaastoista ilmaan 20 % kotimaan kulutukseen

Metsatalouden vesistokuormituksesta (Suomen metsatalouden kokonaispaastot P 130 t/a, N 2450 t/a) se osuus, joka palvelee suomalaisen kuluttajan puutuotteiden valmistusta ja tehtaiden energian kayttoa (= 20 % Suomesta otetun ainespuun metsatalouskuormituksesta)

Jatevesipaastoista 20 % kotimaan kulutukseen

Kulutusta palvelevan energian kayton typpipaastot ilmaan (20 % kokonaisenergian kayton typpipaastoista)

Vesiliikenteen tavarakuljetusten osuus on arvioitu Ilmatieteen laitoksen Jukka-Pekka Jalkasen tuottaman aineiston (Suomen kansantaloutta palvelevan vesiliikenteen Itameren alueella aiheutuva NOx-paasto) perusteella. 18 % tasta paastosta on arvioitu johtuvan kotimaan kulutusta palvelevasta tavaraliikenteesta.

Muun kulutuksen paastoarviot henkea kohti olivat seuraavat:

Itameri-jalanjaljen laskenta

Ravinnepaastojen tiedot muutetaan lopuksi yhdeksi luvuksi, Itameri-jalanjaljeksi. Tassa ns. rehevoitymisindeksissa typpi- ja fosforipaastot muutetaan yhteismitalliseksi rehevoitymisen suhteen. Redfieldin suhdeluvun perusteella (Redfield ym. 1963). Sen mukaan 1 moolin typpipaastolisays aiheuttaa 6.6 moolin orgaanisen hiilimaaran vesiymparistossa. 1 moolin fosforipaastolisays aiheuttaa puolestaan 106 moolin orgaanisen hiilimaaran. Kun kaytetaan tata typen ja fosforin valista suhdetta ja tulos esitetaan fosfaattiekvivalenttina (PO4 ekv), kokonaisfosforimaara kerrotaan 3,06:lla ja kokonaistyppimaara puolestaan 0,42:lla. Mallin rehevoitymisindeksi on yleisesti kaytetty ymparistovaikutustarkasteluissa.

Laskurin tulosten epavarmuudesta

Laskuri antaa vain suuruusluokka-arviot eri kulutuksen osa-alueiden ravinnekuormituksesta Itamereen. Laskuri perustuu tilastotietoihin, malleihin ja tutkimustuloksiin. Kaikilta osin taustatieto ei ole viela kuitenkaan kattavaa. Esimerkiksi luomutuotannon ja lemmikkielainten vaikutusta Itameren ravinnekuormitukseen ei kyeta toistaiseksi ottamaan huomioon. Erittain suuri epavarmuus liittyy kulutuksemme aiheuttamiin ravinnepaastoihin Itameren muissa maissa. Tama tuonnin osuus on mallissa aliarvioitu, mutta talla puutteella ei ole kuitenkaan kaytannon merkitysta mallin antamamaan kokonaiskuvaan.

Laskurin toteutus

Laskuri on toteutettu yhteistyossa Suomen ymparistokeskuksen (SYKE), Luonnonvarakeskuksen (LUKE), Helsingin Sanomien ja John Nurmisen Saation kanssa. Tassa julkaisussa osallisina ovat olleet:

Prof. Jyri Seppala, SYKE, hankkeen vastuullinen johtaja

Tutkija Merja Saarinen, Luke, Luonnonvarakeskuksen vastuuhenkilo

Tutkija Joonas Munther, SYKE, laskurin suunnittelu ja koodaus

Laskurin taustalla olevien lahtotietojen tuottamiseen ja mallinnukseen ovat osallistuneet:

Erikoistutkija Seppo Knuuttila, SYKE

Erikoistutkija Olli-Pekka Pietilainen, SYKE

Erikoistutkija Juha Gronroos, SYKE

Erikoistutkija Markus Huttunen, SYKE

Erikoistutkija Markku Puustinen, SYKE

Johtava asiantuntija Jyrki Laitinen, SYKE

Erikoistutkija Sirkka Tattari, SYKE

Erikoistutkija Petri Ekholm, SYKE

Tutkija Frans Silvenius, Luke

Prof. Arto Huuskonen, Luke

Prof. Hilkka Siljander-Rasi, Luke

Tutkija Petra Tuunainen, Luke

Erikoistutkija Markku Saastamoinen, Luke

Johtava tutkija Perttu Virkajarvi, Luke

Kirjallisuutta

Takaisin laskuriin