Kovilla pohjilla tarkoitetaan pohjia, jotka koostuvat kalliosta, lohkareista, kivistä, sorasta tai hiekasta. Tällaisilla pohjilla tutkitaan ennen kaikkea makrokas- villisuutta. Makrokasvillisuus muodostuu lähinnä evolu- tiivisesti kehittyneistä kasveista, mutta mukaan voi- daan lukea myös suurikokoisimpia leviä ja sammalia. Evolutiivisesti kehittyneimmistä kasveista ja levistä käytetään usein käsitettä makrofyytti. Levät ovat ta- vallisempia kovilla pohjilla, kuin siemenkasvit ja parta- levät, joita esiintyy lähinnä pehmeillä pohjilla. Lue tästä enemmän kovien pohjien pohjaeliöstöstä.

Kovien pohjien makrokasvillisuus jakautuu vyöhykkeisiin sen mukaan, miten paljon se saa valoa ja altistuu aal- loille. Jääeroosio on Merenkurkun alueella voimakkaam- paa, koska jääpeite pysyy kauemmin ja on paksumpi kuin etelässä. Voit lukea linkeistä klikkaamalla enem- män makrokasvillisuuden vyöhykkeisyydestä sekä siitä, miten suolapitoisuusgradientti vaikuttaa makrokasvilli- suuteen.

Kuormittuneiden vesien makrokasvillisuuden rakenne ja lajikoostumus muuttuu. Makrokasvillisuudessa on voitu osoittaa suuria muutoksia suurissa osissa Itä- merta. Linkistä enemmän näistä makrokasvillisuuden muutoksista. Myös kovien pohjien pohjaeläimiä on tut- kittu, mutta pehmeiden pohjien makrofaunaa kuitenkin enemmän.