Makrokasvillisuuden vyöhykkeisyys

Rönnskärin suojattomilla ja alttiilla pohjilla on rehevä rihmalevävyö lähellä pintaa ja sen alla rakkoleväyhdyskunta (Fucus vesiculosus). Rakkolevävyön alapuolella on harvempi puna- ja ruskolevävyöhyke. Viherleviin kuuluva ahdinparta (Cladophora glomerata) ja ruskoleviin kuuluva ruskea rihmalevä (Pilayella littoralis) dominoivat ylintä rihmalevävyötä. Puhtaan veden ruskolevä (Sphacelaria arctica) ja punahelmilevä (Ceramium tenuicorne) puolestaan dominoivat alinta vyöhykettä. Kasvillisuutta esiintyy noin 10 metrin syvyyteen saakka.

Lajikoostumus on samanlainen Ruotsin rannikolla Kronörenissä Nordmalingin ulkopuolella, mutta lajien runsaus vaihtelee. Rihmalevät dominoivat kaikissa syvyyksissä ja rakkolevää esiintyy vain paikoittain. Punahelmilevää esiintyy yhdessä ahdinparran kanssa ylimmässä vyöhykkeessä ja puhtaanveden ruskolevä dominoi alempana. Ruskeaa rihmalevää esiintyy kaikissa syvyyksissä. Myös Örnsköldsvikin kaakkoispuolella esiintyy rakkolevää yhdessä rusko- ja punalevien kanssa 1 metrin syvyydestä alkaen. Pinnalla dominoivat viherlevät ja punalevät rakkolevävyöhykkeen alapuolella.


Kuva vyöhykkeisyydestä Rönnskärillä vuonna 1995. Kuva© Lise-Lotte Molander


Kuva vyöhykkeisyydestä Örnsköldsvikissä vuonna 1996. Kuva© Lise-Lotte Molander

Merenkurkun suolapitoisuusgradientti vaikuttaa makrokasvillisuuteen. Rakkolevän pohjoinen levinneisyysraja on Valassaarten ja Kronörenin korkeudella Merenkurkussa (kartta). Valassaarilla ja Mikkelinsaarilla esiintyy tuskin lainkaan suurempia leviä. Pohjalla kasvaa sen sijaan rihmaleviä, jotka ovat piilevien peitossa. Rihmalevistä mainittakoon mm. pallopartalevä (Cladophora aegagropila), ruskea rihmalevä ja puhtaanveden ruskolevä. Tilanne on samankaltainen Ruotsin puolella Holmön-saariryhmän ympäristössä. Merellisten lajien osuus vähenee pohjoiseen mentäessä ja sen myötä myös puna- ja ruskolevien osuus. Voimakkaan jääeroosion vuoksi yksivuotiset levät selviävät lisäksi monivuotisia lajeja paremmin.


Kuva vyöhykkeisyydestä Mikkelinsaarilla vuonna 1996. Kuva© Lise-Lotte Molander