Pitoisuudet voivat vaihdella kalalajeittain hyvinkin paljon. Näillä sivuilla esitetään ahvenista mitattuja pitoisuuksia. Vuosittaiset mittaustulokset on laskettu 8-10 koekalan keskiarvona. Metallipitoisuuksia mitataan kalojen maksasta - paitsi elohopea, joka mitataan aina kalojen lihaksista. Metallien pitoisuudet ilmoitetaan mg/g kuivapainoa, mutta elohopean pitoisuus ilmoitetaan ng/g tuorepainoa. Orgaanisten ympäristömyrkkyjen pitoisuudet mitataan niinikään kalojen lihaksista. Pitoisuudet ilmoitetaan mg/g rasvapainoa, koska myrkyt ovat rasvaliukoisia ja kertyvät rasvakudoksiin.

Useimpien metallien ja orgaanisten ympäristömyrkkyjen pitoisuudet kaloissa osoittavat positiivisesti laskevaa trendiä. On kuitenkin olemassa poikkeuksia eräiden teollisuusperäisten ympäristömyrkkyjen osalta, joiden pitoisuuksissa ei ole havaittavissa samanlaista selvää laskevaa trendiä tai pikemminkin on havaittavissa nousevaa trendiä. Syynä tähän voivat olla nykyiset päästöt tai vanhat päästöt, jotka ovat palautuneet takaisin kiertoon. 

Metallit

Lyijyn pitoisuuksissa on havaittavissa selvää pienenemistä Holmön saarilla. Lyijyttömän bensiinin käyttöönoton arvellaan eniten vaikuttaneen pitoisuuksien alenemiseen. Jopa varsinaisella Itämerellä ahventen maksoista mitatut lyijypitoisuudet ovat pienentyneet. HELCOM:in tekemän selvityksen mukaan Pohjanlahdella ja varsinaisella Itämerellä ahventen lyijypitoisuuksissa on havaittavissa merkittävää yli 20% vuosittaista alenemista. 

Elohopean pitoisuuksien osalta ei ole havaittavissa selvää trendiä Holmön saarilla. Näin siitäkin huolimatta, että sen käyttö paperimassatehtaiden tuotantoprosesseissa on ollut Ruotsissa kiellettyä jo vuodesta 1966 lähtien. Ahventen lihaksistosta mitatut pitoisuudet ovat Holmön saarilla 2-3 kertaa korkeampia kuin varsinaisella Itämerellä elävien ahventen pitoisuudet. Holmön saarilla ahvenista mitatut pitoisuudet ovat kuitenkin kaukana alle ruokakaloille suositeltavan raja-arvon  eli 500 ng/g tuorepainoa. Varsinaisella Itämerellä pitoisuuksissa on havaittavissa selvästi alenevaa trendiä. HELCOM:in tekemän selvityksen mukaan siellä ahventen lihasten elohopeapitoisuudet alenevat yli 6,3% vuosivauhtia.

Kadmiumin pitoisuuksissa ei ole Holmön saarilla havaittavissa selvää trendiä. Pitoisuudet ovat olleet  varsinaisella Itämerellä kuitenkin  kasvusuunnassa samalla tarkasteluaikavälillä. HELCOM:in tekemän selvityksen mukaan kadmiumin pitoisuudet ahventen maksoissa ovat merkittävästi kohonneet - yli 10% vuosivauhdilla varsinaisella Itämerellä. Kadmiumpäästöt ovat Ruotsissa laskeneet noin 45% vuosina 1985-1990. Myös rajojen ulkopuolelta tulevan kaukokulkeuma (laskeuma) on vähentynyt. Siitäkin huolimatta pitoisuudet kaloissa ovat kasvussa. Ilmiön syiksi on esitetty kolme hypoteesia: (1) meriveden vähitellen pienenevä suolapitoisuus lisää kadmiumin biosaata- vuutta,  (2) valuma-alueiden happamoituminen lisää kadmiumin määrää mereen kulkeutuvissa jokivesissä, (3) kad- mium sitoutuu kalojen sisältämiin proteiineihin ja kalojen sisäisillä fysiologisilla (aineenvaihdunnallisilla) muutoksilla on suurempi merkitys niiden sisäisiin kadmiumpitoisuuksiin kuin ulkoisen ympäristön kadmiumpitoisuuksilla.

Orgaaniset ympäristömyrkyt

Diklooridifenyylietaanin (DDT) pitoisuudet ovat alenemassa Holmön saarilla. Myös varsinaisella Itämerellä ahventen lihaksista mitatut pitoisuudet ovat pienentyneet. Tämän torjunta-aineen käyttö kiellettiin kokonaan Ruotsissa vuonna 1975. HELCOM:in tekemän neljännen ympäristön tila-arvioinnin mukaan pitoisuudet Pohjanlahdella ovat laskeneet 80-luvulla 9-14% vuosivauhtia.

Polykloorattujen bifenyylien (PCB) pitoisuudet ovat alenemassa Holmön saarilla. Ahvenista mitatut pitoisuudet ovat alentuneet 7-10% vuosivauhtia sen jälkeen kun aineiden käyttö kiellettiin 70-luvulla. Varsinaisella Itämerellä pitoisuuksissa ei ole sen sijaan havaittavissa selvää alenevaa trendiä. Tämä näyttäisi merkitsevän sitä, että jossakin on yhä edelleen aineita ympäristöön päästävä lähde. 

Hexaklooribentseenin (HCB) pitoisuudet ovat alenemassa Holmön saarilla. Pitoisuudet ovat kuitenkin korkeampia Holmön saarten ahvenissa kuin mitä ne ovat varsinaisella Itämerellä. Pitoisuudet ovat ajan myötä alentuneet myös varsinaisella Itämerellä. 

Polykloorattujen dioxiinien pitoisuuksia ei mitata Holmön saarilla. Perämeren Harufjärdenillä ja Selkämeren Utlänganilla silakoiden lihaksista mitatut pitoisuudet eivät osoita Pohjanlahden osalta selvää alenevaa trendiä. Linkistä saat esiin kartan, jossa on esitetty Selkämeren silakoiden dioksiinipitoisuuksia suhteessa EU:n asettamiin raja-arvoihin. Pitoisuudet ovat Selkämerellä korkeampia kuin Ruotsin lounaisrannikolla ja varsinaisella Itämerellä. Alueelliset päästölähteet, kuten esim. saastuneet sedimentit tai saastuneet maa-alueet voivat selittää Selkämereltä mitattuja korkeampia pitoisuuksia.
   

Ahventen raskasmetallien ja orgaanisten myrkkyjen pitoisuudet - Suomi