Laskeuma

Ilman epäpuhtauksien laskeuma nousee keskeiseksi, kun tarkastellaan ilmansaasteiden pitkäaikaisvaikutuksia. Rikki- ja typpiyhdisteiden aiheuttama hapan laskeuma aiheuttaa maaperän happamoitumisen riskin, jolla olisi toteutuessaan suuria luontovaikutuksia. Lisäksi happamalla laskeumalla on suoria vaikutuksia rakennusten ja muiden pintojen rapautumiseen ja ruostumiseen sekä kasvien lehtien ja neulasten pintakerrokseen.

Sekä metsikkösadannan että avoimen paikan laskeumamittauksia tehdään monilla paikoilla Merenkurkun alueella. Ruotsin puolella mittauspaikkoja on jonkin verran enemmän, mutta mittausten kattavuus Merenkurkun alueella on kuitenkin hyvä ja tulokset antavat luotettavan kuvan laskeuman suurpiirteisestä jakautumisesta alueella.Nedfall i Österbotten -då och nu

Laskeuma Pohjanmaalla -ennen ja nyt

Suomen ympäristökeskuksen mittausasemilla Närpiössä (lähellä rannikkoa) ja Ähtärissä (sisämaassa) on havaittu suuri pudotus rikkilaskeuman määrissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisen nopeaa laskeumamäärien pieneneminen oli 1990-luvun alussa, kehitys on hyvin yhdenmukainen valtakunnallisen päästömäärien kehityksen kanssa. Kansallinen tavoitearvo, 3 kg rikkiä / ha, on Närpiössä kuitenkin ylittynyt.

Erityisesti Närpiössä ammoniumtypen laskeuma pienentyi 1990-luvun alussa selvästi, minkä jälkeen taso on säilynyt suhteellisen vakaana. Nitraattilaskeuma on sitä vastoin pysynyt lähes ennallaan. Paikallisilla päästöillä on suurempi vaikutus ammoniumtyppilaskeumaan kuin sulfaatti- ja nitraattilaskeumaan sillä ammoniumtyppi ei leviä niin laajoille alueille kuin rikki- ja typpioksidit ja näistä muodostuneet sulfaatit ja nitraatit. Koska eläinten lanta on tärkein ammoniumtyppilähde, voidaan olettaa että Närpiössä karjatalouden ja turkistarhauksen päästöt ovat pienentyneet viime vuosikymmenen aikana. Nitraattilaskeuman tason säilyminen ennallaan puolestaan heijastaa valtakunnallista ja paikallistakin päästökehitystä, jossa typen oksidien päästömäärät ovat säilyneet lähes ennallaan. Happamoitumisriskin perusteella typpilaskeuman kriittinen kuormitus on 3 kg / ha. Tämä raja on ylitetty viime vuosien aikana useilla mittauspaikoilla Pohjanmaan alueella.

Laskeumamäärien vuosittainen vaihtelu aiheutuu mm. sademäärästä ja sääoloista. Sateisina vuosina laskeumat voivat olla korkeita, laskeuman laimentumista ei tapahdu samassa suhteessa kuin sademäärät lisääntyvät. Ilmavirtaukset ratkaisevat kaukokulkeutuvan laskeuman määrän, kaukokulkeuman osuus laskeumassa on huomattava. Myös paikallisten päästöjen vaihtelut aiheuttavat oman lisänsä laskeumamäärien muutoksiin.

Sulfaattirikin laskeuma (kg/ha) avoimella paikalla Närpiössä ja Ähtärissä 1990-2000

Nitraatti- ja ammoniumtypen yhteenlaskettu laskeuma (kg/ha) avoimella paikalla Närpiössä ja Ähtärissä vuosina 1990-2000.

Metsikön ja avoimen paikan laskeuma Pohjanmaalla

Kuivalaskeuma, joka on peräisin lähellä sijaitsevista päästölähteistä, kertyy puiden latvuksiin ja huuhtoutuu maahan sadeveden mukana (metsikkösadanta). Sen vuoksi sulfaattilaskeuma metsikössä on hyvä ilmasta laskeutuvan kokonaisrikkimäärän indikaattori. Kun rikkilaskeuma metsikössä on yhtä suuri kuin avoimella paikalla, osoittaa se, että kuivalaskeuma on hyvin pieni. Sitä vastoin alueilla, joilla on paikallisia päästölähteitä on rikkilaskeuma metsikössä isompi kuin laskeuma avoimella paikalla.

Metsäntutkimuslaitos mittaa laskeumaa metsikössä ja avoimella paikalla Uudessakaarlepyyssä. Tulokset osoittavat, että rikkilaskeuma avoimella paikalla on alle puolet metsikössä mitatusta laskeumasta, mikä osoittaa selvää paikallisten päästölähteiden vaikutusta. Happamoitumisriskin perusteella asetettu rikkilaskeuman tavoitearvo 3 kg/ha ylittyy Uudessakaarlepyyssä metsikkösadannassa.

Puiden neulaset sekä puun rungolla kasvavat jäkälät ja levät ottavat ravinteita, lähinnä typpeä, suoraan sadevedestä. Siksi typpilaskeuma metsikkösadannassa on usein pienempi kuin avoimella paikalla. Puiden latvukset ottavat yleensä paremmin ammoniumtyppeä kuin nitraattityppeä.

Uudenkaarlepyyn laskeumamittauspaikalla on ammoniumtypen metsikkösadanta on kuitenkin selvästi suurempi kuin avoimella paikalla. Tässä suhteessa Uudenkaarlepyyn laskeumamittauspaikka on valtakunnallisesti poikkeava. Syynä tilanteeseen on paikallisten ammoniakkipäästöjen korkea taso.

Sulfaattirikin laskeuma (kg/ha) Uudessakaarlepyyssä.

Nitraattitypen laskeuma (kg/ha) Uudessakaarlepyyssä avoimella paikalla ja metsikkösadannassa

Ammoniumtyppi (kg/ha) avoin paikka metsikkösadanta

Ammoniumtypen laskeuma (kg/ha) Uudessakaarlepyyssä avoimella paikalla ja metsikösadannassa.

Laskeuma Västerbottenin läänissä ja Örnsköldsvikissä

Västerbottenin läänissä on nykyään viisi mittausasemaa, jossa mitataan laskeumaa. Mittauksia tekevät IVL ja Skogsvårdsstyrelsen lääninhallituksen ja Boliden Mineral Ab:n toimeksiannosta. Useimmilta mittauspaikoilta on tietoja hydrologisen vuoden 1991/92 ajalta vuoteen 2001/02. Hydrologinen vuosi käsittää jakson syyskuusta elokuuhun. Mittauksia on tehty sekä avoimella paikalla että metsikkösadannasta.

Rikki

Suurimmat sulfaattirikkilaskeumat mitattiin rannikon läheisyydessä Bäcksjön ja Holmsvattnetin mittausasemilla. Laskeumamäärät pienenivät itään, eli sisämaahan mentäessä. Pienimmät määrät mitattiin Ammarnäsin mittausasemalla.

Laskeuman määrät ovat pienentyneet useilla asemilla vuodesta 1991/92. Vuoden 1996/97 mittaukset näyttävät kauttaaltaan suurempia arvoja verrattuna aikaisempaan vuoteen 1995/96. Tämä johtuu poikkeuksellisen pienestä sademäärästä vuonna 1995/96.

Kriittisen rikkikuormituksen on arvioitu olevan 2,5 kg/ha vuodessa. Tämä raja ylitetään molemmilla rannikkoa lähellä olevilla laskeumamittauspaikoilla Bäcksjössä ja Holmsvattnetissa. Kansainvälisten rikkipäästöjä vähentävien toimien ansiosta mittausten alusta lähtien on kuitenkin havaittavissa laskeumamäärien pienenemistä.

Sulfaattirikin laskeuma Merenkurkun Ruotsin puoleisilla alueilla.

Typpi

Typen laskeuma osoittaa samankaltaista suuntaa kuin rikkilaskeuma. Typpilaskeuma, joka lasketaan nitraatti- ja ammoniumtypen summana, pienenee lännestä itään mentäessä. Metsikkösadannan ja avoimen paikan laskeuman määrät eroavat suuresti toisistaan. Kautta linjan avoimen paikan laskeumamäärät ovat suurempia kuin metsikkösadannan. Tämä viittaa siiten, että puiden latvukset ottavat typpeä laskeumasta. Koska avoimen paikan mittaukset mittaavat pääasiassa märkälaskeumaa voidaan arvioida, että todellinen typpilaskeuma on suurempi kuin mittaustulokset. Tämä täytyy erityisesti pitää mielessä verrattaessa mittauskausia 1995/96 ja 1996/97, sillä nämä poikkeavat toisistaan merkittävästi juuri sademäärän suhteen.

Typpilaskeuma Västerbottenin alueella ei ole pienentynyt yhtä selvästi kuin rikkilaskeuma. Läänin eteläisellä rannikkoalueella ovat laskeumamäärät yli kriittisen kuormitusrajan 3 kg/ha vuodessa.

Kokonaistypen laskeuma Merenkurkun Ruotsin puoleisilla alueilla