Terveysvaikutukset

Ihmiset, jotka joutuvat hengittämään huonolaatuista ilmaa, altistuvat lukuisille erilaisille aineille, joiden terveysvaarat ja vaikutukset vaihtelevat. Tavallisesti ihmiset kärsivät ensisijassa hengityselinongelmista, koska altistuminen tapahtuu hengitysteiden kautta. Nämä suorat vaikutukset saattavat aiheuttaa seurausvaikutuksia, ts. epäsuoria vaikutuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pienhiukkasille altistuminen saattaa epäsuorasti aiheuttaa vakavia ongelmia sydän- ja verisuonitaudeista kärsiville ihmisille.

Päästöjen vaikutuksia ihmisiin tutkittaessa erotetaan pitkäaikainen altistuminen ja lyhytaikainen altistuminen. Pitkäaikaisella altistumisella tarkoitetaan olosuhteita, joissa epäpuhtaus vaikuttaa ihmiseen tai ympäristöön pitemmän aikaa. Kyse voi olla muutamista kuukausista useisiin vuosiin. Lyhytaikainen altistuminen tarkoittaa huomattavasti lyhyempiä jaksoja, kuten muutokset päivästä tai tunnista toiseen. Myös raja-arvot on sopeutettu kattamaan nämä altistumisajan vaihtelut. Ihmiset altistuvat kuitenkin yleensä erilaisten aineiden yhdistelmille, mikä tekee vaikeaksi ennustaa tietyn aineen tietyn pitoisuuden haitallisuutta.

Erilaisten yhdisteiden vaikutukset

Rikkidioksidi (SO₂)

Rikkidioksidipitoisuudet ovat nykyisin Merenkurkun alueella niin alhaisia, että terveyshaittojen vaara on pieni. Muutamia vuosikymmeniä sitten päästöt olivat kuitenkin huomattavasti korkeampia ja pitoisuudet sellaisilla tasoilla, että ne vaikuttivat ihmiseen tuntuvasti. Korkeat rikkidioksidipitoisuudet vaikuttavat ennen kaikkea keuhkojen toimintaan ja lyhytaikaista altistumista koskevat tutkimukset ovat osoittaneet hengitysteitä ahtauttavia vaikutuksia. Toinen vaikutus saattaa olla keuhkoputkentulehdus. Nykyisin ihmiset ovat vähäisessä vaarassa altistua vahingollisille rikkidioksidipitoisuuksille tiettyjä työympäristöjä lukuun ottamatta.

Typpidioksidi (NO₂)

Suurin typpidioksidin lähde on tieliikenne. Näissä päästöissä on se ongelma, että ne tapahtuvat ympäristöissä, joissa oleskelee paljon ihmisiä. Vilkkaasti liikennöityjen katujen ja teiden varsilla pitoisuudet voivat joskus saavuttaa sellaisia tasoja, että raja-arvot tai ympäristönormit ylittyvät. Jo suhteellisen alhaiset pitoisuudet saattavat aiheuttaa vaivoja allergikoille ja hengitystiesairauksista kärsiville ihmisille. On todettu, että keuhko- sekä sydän- ja verisuonitauteihin liittyvät sairaalaan hakeutumiset lisääntyvät, kun typpidioksidipitoisuudet ovat korkeita. Myös lasten hengitystieinfektioiden riski kasvaa. Typpidioksidi kulkeutuu suhteellisen helposti rakennuksiin, joten sisäilman pitoisuus ei erityisen paljon poikkea ulkoilman pitoisuudesta.

Otsoni (O₃)

Maanläheinen otsoni on vaarallista ihmisille, kasveille ja eläimille. Vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea hengityselimiin, ja herkät ihmiset huomaavat jo suhteellisen alhaiset pitoisuudet hengitystieärsytyksen lisääntymisenä. Otsonialtistus voi myös aiheuttaa hengitystietulehduksia ja merkkejä tästä ilmenee jo muutaman vuorokauden kuluessa. Muista herkille ihmisille aiheutuvista terveysvaikutuksista mainittakoon päänsärky, väsymys ja silmien ärsytys. Sisäilman otsonipitoisuudet ovat tavallisesti huomattavasti alhaisempia, joten altistus riippuu ulkona oleskelun määrästä.

Hiukkaset

Hiukkasten vaarallisuus riippuu niiden koosta, muodosta ja kemiallisesta koostumuksesta. Tilastot osoittavat, että sairaalaan hakeutumisten ja kuolemantapausten määrä kasvaa korkeiden hiukkaspitoisuuskausien jälkeen. Erityisen herkkä ryhmä ovat ihmiset, joilla on keuhko- tai sydän- ja verisuonitauti. Useimmat pienet hiukkaset (PM_2,5) ovat usein kulkeutuneet pitkiä matkoja, suuri osa aina Keski- ja Etelä-Euroopasta saakka. Hieman suuremmat hiukkaset (PM₁₀) ovat kuitenkin lähes yksinomaan peräisin paikallisista lähteistä, kuten tieliikenteestä ja puulämmityksestä. Hiukkastutkimuksissa ei ole voitu osoittaa mitään selvää kynnysarvoa, jolloin vaikutus voitaisiin todeta terveydelle vaaralliseksi, mutta tiedossa on, että jo pienillä pitoisuuksilla on ihmisiin kielteinen vaikutus.

Haihtuvat orgaaniset aineet (VOC)

Nämä saasteet koostuvat oikeastaan joukosta erilaisia aineita, joilla on erilaisia terveysvaikutuksia. Tavallisesti tutkitaan bentseeniä, tolueenia, ksyleeniä, styreeniä, eteeniä ja butadieenia. Bentseeni on yksinkertaisin aromaattinen hiilivety ja sitä on ennen kaikkea bensiinissä, mutta sitä muodostuu myös puulämmityksessä. Bentseeni on osoittautunut syöpää aiheuttavaksi tavallisimman syöpämuodon ollessa leukemia. Muita bentseenin vaikutuksia ovat DNA- ja kromosomivauriot. Ksyleeni ja tolueeni ovat hiilivetyjä, joita esiintyy liuottimissa ja kotitaloustuotteissa. Näiden aineiden terveysvaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea hermostojärjestelmään, mikä ilmenee päänsärkynä, keskittymisvaikeuksina, reaktiokyvyn huononemisena ja väsymyksenä. Eteeniä muodostuu polton yhteydessä ja se lisää syöpäriskiä, lähinnä leukemiaa, ja sillä on todettu myös genotoksinen vaikutus. Styreeni on voimakashajuinen teollisuuskemikaali, joka vaikuttaa hermostoon ja jolla on myös karsinogeenisia ja genotoksisia vaikutuksia. Styreeniä saattaa esiintyä hyvin suurina pitoisuuksina lasikuitua käsittelevien teollisuuslaitosten, kuten venetehtaiden, yhteydessä. Tietyltä osin päästöt ovat peräisin myös tieliikenteestä pakokaasujen muodossa.

Noki ja VOC Länsipohjassa

Kaikissa Länsipohjan läänin kunnissa suoritettiin noki- ja VOC-mittauksia vuosina 1995 -1998. Mittausten tarkoituksena oli tutkia niiden ilmansaasteiden esiintymistä, jotka ovat alueellisesti terveydelle erityisen tärkeitä. Noen ja tiettyjen haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet, mm. bentseenin, mitattiin kunakin vuotena loka-maaliskuussa kunkin kunnan keskustassa. Mittausasemat sijoitettiin samojen kriteerien mukaisesti ja joka paikassa käytettiin samanlaisia laitteita, jotta mittauspaikkojen tulosten vertailumahdollisuudet olisivat hyvät. Mittauslaitteita hoiti kunkin kunnan ympäristötoimisto ja analyysit suoritti Göterborgissa toimiva Institutet för vatten- och luftvårdsforskning (IVL). Mittausprojekti toteutettiin lääninhallituksen, kuntien, Uumajan yliopiston, Ruotsin tielaitoksen pohjoisen alueen ja maakuntakäräjien yhteistyönä. Kolmannen talven mittaustulokset osoittavat samankaltaisia nokipitoisuuksia kuin kaudella 96/97, mutta alhaisempia kuin kaudella 95/96, mikä johtunee lähinnä säätilanteen eroista. Joillakin paikkakunnilla sekä noki- että bentseenipitoisuudet ovat Ruotsin olosuhteisiin nähden korkeita. Lyckselen bentseenipitoisuus oli korkeampi kuin missään muussa IVL:n valtakunnallisen URBAN-projektin mittauspisteessä. Yleisesti pitoisuudet olivat kuitenkin suhteellisen korkeita, monissa tapauksissa yli 2,5 µg/m3. Korkeiden pitoisuuksien arvioidaan selittyvän paikallisilla puulämmityspäästöillä yhdistettynä kaupunkiympäristössä tavallisesti dominoiviin autoliikenteen päästöihin. Pohjois-Ruotsin laimentumisolosuhteet ovat talviaikana huonot, mihin yhdistettynä päästöt aiheuttavat ongelmia pientenkin paikkakuntien ilmanlaadulle. Mitatut nokipitoisuudet indikoivat myös, että PM10:n (alle 10 mikrometrin hiukkasten) raja-arvo saattaa ylittyä useissa paikoissa läänin alueella. Pitoisuudet esitetään viikoittaisina keskiarvoina, joten pitoisuudet saattavat olla ajoittain, ts. muutaman tunnin sisällä, huomattavasti korkeampia katuympäristössä ja runsaan puulämmityksen alueella.

Nokipitoisuudet talvivuosipuoliskolla viikoittain mitattuna.

Bentseenipitoisuudet talvivuosipuoliskolla viikoittain mitattuna.

Raja-arvojen ylitykset keväällä

Pohjanmaan kaupungeissa sattuu vuosittain maalis-huhtikuussa, että hengitettävien hiukkasten pitoisuus ylittää raja-arvon. Raja-arvo on määritelty siten, että se sallii 35 vuorokausikeskiarvon ylitystä vuodessa, eikä Pohjanmaan kaupungeissa ole toistaiseksi todettu niin paljon ylityksiä.

Tästä huolimatta perustana on terveysvaikutusten raja-arvo ja yleisölle on siksi syytä tiedottaa, vaikka raja-arvo ylitetään vain muutamina päivinä vuodessa.

Seuraavassa esimerkki tällaisesta ilmoituksesta, joka tehtiin Kokkolassa 5.4.2002.

ILMANLAATUTIEDOTE

Ilman pölypitoisuudet ovat edelleen korkeita Kokkolan keskustassa. Hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) vuorokausikeskiarvo oli torstaina 4. huhtikuuta Pitkänsillankadun mittausasemalla 86 µg/m³ ja ylitti siten terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetun raja-arvon, joka on 50 µg/m³. Kalenterivuodessa sallitaan 35 hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvon ylitystä. PM₁₀-raja-arvo ylittyi nyt kuudennen kerran tänä vuonna.

Korkeat pölypitoisuudet ja hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) raja-arvon ylitys johtuvat katujen ja teiden kuivumisesta. Ilmiö on Suomessa yleinen tähän aikaan vuodesta.

Ennuste:

Hengitettävien hiukkasten raja-arvon ylitykset ovat lähipäivinä todennäköisiä, jos sää pysyy kuivana eikä katuja ole ehditty siivota.

Terveysvaikutukset:

Raja-arvon ylittävät hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuudet saattavat lisätä hengitystieoireita ja heikentää keuhkojen toimintaa, erityisesti herkempien väestöryhmien osalta (lapset, astmaatikot, sydän- ja verisuonitautiset). Herkempien väestöryhmien suositellaan siksi välttävän tarpeetonta oleskelua kaupungin keskustassa.