PÄÄSTÖJÄ

Päästöjä ilmaan syntyy sekä luonnon omista lähteistä että ihmisen toiminnasta. Tietyt ilmansaasteet johtuvat pelkästään ihmisen toiminnasta (esim. CFC-aineet, joka tuhoaa otsonikerrosta) ja joitakin syntyy pääasiassa luonnossa (esim. hiilivedyt). Energiantuotanto, liikenne ja teollisuus ovat suurimmat ihmisen toiminnasta johtuvat päästölähteet. Päästöjen ympäristövaikutukset riippuvat saastemäärästä, päästökorkeudesta, ympäristön laadusta ja ainesosien kemiallisista reaktioista ilmassa. Joidenkin päästöjen vaikutukset ovat paikallisia (esim. turkistarhojen ammoniakkipäästöt), kun taas toiset siirtyvät maasta toiseen (esim. pienet hiukkaset ja otsoni).

Rikkidioiksidi (SO₂)

Rikkidioksidipäästöt saivat erityistä huomiota, kun havaittiin, että maat ja vesistöt happamoituivat rikkidioksidista ja typestä koostuvien ilmansaasteiden vaikutuksesta.

Suurimpia rikkipäästöjen lähteitä ovat laitokset, jotka tuottavat energiaa fossiilisista polttoaineista, metsä- ja metalliteollisuus sekä öljynjalostamot.

Rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet erilaisten ilmansuojelutoimenpiteiden ansiosta. Hengitysilman pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti sekä kaupungeissa että tausta-alueilla. Terveyteen liittyviä ohjearvoja ylittäviä rikkidioksidipitoisuuksia voidaan havaita lyhytaikaisesti sellaisten laitosten läheisyydessä, joiden päästöt ovat suuria.

Typpioksidit (NO och NO₂)

Typen oksidit aiheuttavat laskeumaa, joka happamoittaa maita ja vesistöjä ja lisäävät maanläheisen otsonin syntymistä.

Tieliikenne, energiantuotanto ja teollisuus vastaavat nykyisin suurimmista typpioksidipäästöistä. Kaupunki-ilman pitoisuudet ovat laskeneet sen jälkeen, kun autojen katalysaattorit alkoivat yleistyä.

Hiukkaset

lmassa on aina luonnollisia hiukkasia, kuten siitepölyä ja sieni-itiöitä, mutta ihmisen toiminta, kuten energiantuotannon ja teollisuuden polttoprosessit, lisäävät hiukkaspitoisuutta. Myös dieselkäyttöiset autonmoottorit ovat huomattava suorien päästöjen lähde. Kaupunki-ilman hiukkaset ovat pääasiassa peräisin tienpintoja kuluttavan liikenteen aikaansaamasta katu- ja asfalttipölystä.

Hiukkaset jaetaan tavallisesti erilaisiin suuruusluokkiin. Hiukkasia, joiden halkaisija on alle 10 mikrometriä, kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi ja niistä käytetään merkintää PM10. Tätäkin pienempiä hiukkasia pidetään terveydelle erityisen vaarallisina, koska ne kykenevät tunkeutumaan keuhkojen pieniin verisuoniin ja vahingoittamaan siten hengityselimiä.

Haihtuvat hiilivedyt (VOC)

Hiilivedyt, ts. erilaiset hiilen ja vedyn yhdisteet, ovat peräisin ennen kaikkea liikenteestä, liuotinten, kemikaalien ja maalien käytöstä sekä pientalojen erillislämmityksestä. Hiilivedyt höyrystyvät helposti, saattavat ärsyttää, ja jotkut, kuten bentseeni, lisäävät syöpäriskiä. Ulkoilman hiilivetypitoisuudet ovat yleensä alhaisia. EU tulee määrittelemään suurimmat sallitut määrät syöpää aiheuttavalle bentseenille ja polyaromaattisille hiilivedyille.

Hiilivetypäästöt lisäävät osaltaan maanläheisen otsonin määrää, jos läsnä on samanaikaisesti typen oksideja. Haihtuvat orgaaniset aineet ja auringonvalo toimivat otsonin syntymisen katalysaattoreina.

Päästöt ilmaan Pohjanmaalla

Rikkidioksidi

Pohjanmaalla teollisuus- ja energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet viime vuosikymmeninä runsaat 60 %. Koko Suomen alueella vähennys on ollut prosentuaalisesti vieläkin suurempi.

Kristiinankaupungin ja Vaasan suurimmat päästölähteet ovat hiilivoimalat ja Seinäjoella turvevoimala. Pietarsaaren ja Kaskisten suurimmat päästölähteet ovat selluloosatehtaat. Kokkolassa päästöt jakautuvat tasaisesti energiantuotannon, kemianteollisuuden ja metalliteollisuuden kesken. Tieliikenteen rikkidioksidipäästöt ovat hyvin pieniä teollisuuden päästöihin verrattuna ja ne ovat laskeneet viime vuosikymmenen aikana.

Teollisuus- ja energiantuotantolaitosten sekä tieliikenteen rikkidioksidipäästöt Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella 1990-2001.

Typen oksidit

Pohjanmaan teollisuus- ja energiantuotantolaitosten typpioksidipäästöt eivät ole mainittavasti vähentyneet kymmenvuotisen seurantakauden aikana. Kaikkien suurten voimaloiden energiantuotanto on kasvanut parin viime vuoden aikana, mikä on nostanut päästöt kymmenen vuoden takaiselle tasolle huolimatta 1990-luvulla toteutetuista päästövähennystoimista.. Paikallisesti suurimmat typen oksidien päästölähteet ovat samat kuin rikkidioksidin lähteet. Tieliikenteen osuus oli runsaat puolet typpidioksidipäästöistä 1990-luvun alussa, mutta osuus on nyt laskenut n. 40 prosenttiin.

Ympäristölupaa vaativien laitosten sekä tieliikenteen typpioksidipäästöt typpidioksidina mitattuna Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella 1990-2001.

Päästöt ilmaan Länsipohjan läänissä ja Örnsköldsvikin kunnassa

Länsipohjan läänissä teollisuus on pääasiassa puuteollisuutta ja kaivostoimintaa. Laitokset sijaitsevat tavallisesti suurilla paikkakunnilla , kuten Skellefteåssa, Uumajassa ja Nordmalingissa, ja niiden päästöt ovat suuria. Toinen tärkeä lähde ovat energiantuotantolaitokset, joissa poltetaan bio- ja fossiilisia polttoaineita. Ne sijaitsevat usein alueilla, joiden väestötiheys on suuri, joten ne nostavat osaltaan taajamien saastepitoisuuksia.

Muita suuria ilmansaasteiden lähteitä alueella ovat tieliikenne, työkoneet ja paikallinen lämmitys, ts. yksittäisten kotitalouksien lämmityskattilat (hajapäästöt). Hajapäästöjen osuus alueen kokonaispäästöistä on yhä suurempi. Tieliikenteen päästöt eivät ole osoittaneet mitään selvää laskusuuntausta viime vuosina, vaan ne ovat suurin piirtein entisellä tasolla.

Rikkipäästöjen kehitys Länsipohjan läänissä vuoteen 1996 saakka osoittaa, että kokonaispäästömäärä on vähentynyt. Tämä koskee erityisesti päästöjä vuosina 1980-1996, jolloin ne vähenivät n. 80 %. Ehdottomasti suurin rikin lähde - Rönnskärsverken - on vähentänyt päästöjä huomattavasti 80- ja 90-lukujen aikana. Muita suuria lähteitä ovat merenkulku ja lämmitys, joiden rikkidioksidipäästöt ovat myös vähentyneet, joskin hitaammin. Liikennesektorin rikkipäästöt ovat vähentyneet voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Tämä johtuu siitä, että dieselpolttoaine on nykyisin vähärikkistä (Mk1). Vähennys tapahtui muutaman intensiivisen vuoden aikana 1990-luvun puoleenväliin saakka, jolloin päästöt vakiintuivat tasolle, joka on n. 30 tonnia/vuosi.

Liikennesektorin typpioksidipäästöt eivät ole mainittavasti muuttuneet 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tällä sektorilla suuret muutokset tapahtuivat ennen kaikkea 90-luvun alussa. Muiden sektoreiden, kuten teollisuuden, energian ja työkoneiden osalta muutos on ollut pieni. Typpioksidin kokonaispäästöt ovat siksi vähentyneet, mutta eivät yhtä paljon kuin rikkidioksidin.

Rikkidioksidipäästöt sektoreittain Länsipohjan alueella

Typpidioksidipäästöt sektoreittain Länsipohjan alueella

Yllä oleva oleva kaavio osoittaa, kuinka suuria eri sektoreiden päästöt ovat Ruotsin puolella Merenkurkkua. Rikkidioksidipäästöjen osalta tärkein lähde on teollisuus. Typpidioksidin lähteet ovat sen sijaan tieliikenne ja työkoneet. Yksittäisten kotitalouksien lämmityskattiloiden päästöjä on vaikea arvioida, eivätkä ne siksi sisälly energiapylvääseen. Tieliikenteen ja työkoneiden arvioidaan kuitenkin olevan ehdottomasti suurimmat päästölähteet.