|
|
a-klorofylli |
Kasvien lehtivihreä:
Epäsuora rehevöitymisen mitta, joka ilmaisee vedessä esiintyvän
kasviplanktonin (yksisoluisten levien) määrän. Kasviplanktonin määrä riippuu valo-olosuhteista,
ravinteiden määrästä ja veden lämpötilasta. Esiintyminen on runsainta
heti vedenpinnan alapuolella, missä valo ei ole liian voimakasta. |
Abundanssi |
Esimerkiksi
pohjaeläinten esiintymistiheys. Ilmaistaan yksilölukumääränä jotain
pinta-alayksikköä kohden. |
Aineenvaihdunta |
Prosessi, jossa
ravintoa muutetaan elävän organismin tarvitsemaksi energiaksi ja
rakennusaineiksi. |
Alttiit pohjat |
Aallokon,
tuulen ja vesivirtauksien vaikutuksia vastaan suojattomat pohjat |
AOX |
Adsorboituneet
orgaanisesti sitoutuneet halogeenit eli orgaanisten klooriyhdisteiden
kokonaismäärä metsäteollisuuden jätevesipäästöissä. Tämän
parametrin muodostavat useat erilaiset orgaaniset klooriyhdisteet, joilla on
keskenään erilaisia ominaisuuksia ja biologisia (ekologisia)
vaikutuksia. |
As,
Cd, Cu, Hg, Ni, Pb ja Zn |
Arsenikki (As),
kadmium
(Cd), kupari (Cu), elohopea (Hg), nikkeli (Ni), lyijy (Pb) ja sinkki (Zn) ovat
raskasmetalleja, joita Merenkurkun teollisuus päästää merkittäviä
määriä luontoon. Osa metalleista on pieninä määrinä tarpeellisia
eliöstölle. Korkeina pitoisuuksina ne ovat kuitenkin myrkyllisiä. Eri
eliölajeilla on erilainen sietokyky näille raskasmetalleille. |
Bioindikaattori |
Laji, joka
soveltuu kuormituksen ja päästöjen vaikutuksien tutkimukseen. Siihen
tarkoitukseen voidaan käyttää esim. tiettyjä kasveja ja eläimiä.
Soveltuvuudelle bioindikaattoriksi asetetaan kuitenkin erityisiä vaatimuksia.
Ohessa on luetteloa bioindikaattoriksi soveltuvalle eläimelle asetetuista
vaatimuksista:
1. on suppealla alueella liikehtivä
ja sitä esiintyy runsaana tutkimusalueella,
2. on helposti pyydystettävissä,
3. kerää itseensä tutkittavia aineita ilman suurempaa kuolleisuutta, ja
pitoisuuksia tutkimalla voidaan määrittää päästöjen laimentumista
kuormituslähteestä etäännyttäessä
4. laji on pitkäikäinen, jotta voitaisiin tehdä myös eliön ikään
suhteutettuja tutkimuksia
5. lajia voidaan pitää laboratorio-oloissa ilman että se syö muut
kokeessa mukana olevat eläimet
6. lajin fysiologia ja sen biologia tunnetaan hyvin
7. vedessä ja eliössä olevien epäpuhtauksien määrien vaikutukset
eliöön itseensä tunnetaan hyvin.
|
Biomassa |
Elävän eliön
paino tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Sitä voidaan ilmaista joko
märkäpainona tai kuivapainona esim. g/m2. |
BOD7 |
Biologinen hapenkulutus:
Laboratorio-oloissa tapahtuva seitsemänpäiväisen hapenkulutuksen suuruus
mikrobien hajottaessa vedessä olevaa orgaanista ainesta. BOD7
-arvo on siten riippuvainen lähinnä veden orgaanisen aineen määrästä,
mutta kuitenkin myös ravinteiden (typpi, fosfori) määrästä. |
COD |
Kemiallinen hapenkulutus.
Mittaa orgaanisen aineen aiheuttamaa hapenkulutusta kemiallisissa reaktioissa.
Teollisuuden jätevesissä voi esiintyä myrkyllisiä aineita, jotka
heikentävät mikrobitoimintaa. Tällöin COD-arvo antaa paremman kuvan
orgaanisten aineiden määrästä verrattuna BOD-arvoon (biologinen
hapenkulutus). |
Detritus |
Kuollutta
orgaanista ainesta, joka pohjalle sedimentoituessaan on pohjaeläinten
ravintoa. |
Detrituksen
syöjä (detrivori) |
Esim.
pohjaeläin, joka syö pohjaan vajonnutta kuollutta orgaanista ainetta;
esimerkiksi valkokatka (Monoporeia affinis) |
Habitaatti |
Jonkin eliön
elinympäristö (elinympäristötyyppi) |
Hajakuormitus |
Hajakuormitus
muodostuu aineista, joita huuhtoutuu maa- ja metsätalousmaista sekä
turvesoilta. Aineet huuhtoutuvat maa-alueilta vesiuomastoja pitkin mereen.
Hajakuormituksen aineita ovat esim. ravinneaineet (typpi, fosfori mm.) ja
erilaiset orgaaniset aineet. |
HQ, HHQ |
Ylivirtaama on Suomessa HQ
ja Ruotsissa HHQ. Havaintoaika on yleensä yksi vuosi. Näillä Merenkurkun
sivuilla esitettävissä arvoissa on
käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa. |
Havaintoasema |
Näytteenottopaikka.
Sijainniltaan vakiinnutettu kohta, josta haetaan säännöllisesti esim.
vesinäytteitä, pohjaeläinnäytteitä tai tehdään koekalastuksia. Paikalla
ei siis ole mitään ihmisen tekemiä rakenteita. |
Kasviplankton |
Mikroskooppisen
pienet yksisoluiset kolonnioina tai yhteisöinä elävät levät. Elävät
vapaasti ajelehtien vedessä. |
Kuolleet
pohjat |
Pohja-alue
jolta puuttuvat elävät organismit/pohjaeläimet.
(Johtuu useimmiten hapenpuutteesta) |
Kuormitus |
Erilaisten
aineiden päästöt luontoon. Kuormittavia aineita ovat esim. ravinneaineet,
orgaaniset aineet, metallit ja ympäristömyrkyt. Kuormituslähteitä ovat
esim. teollisuuslaitokset ja jätevedenpuhdistamot (kts. pistekuormitus),
mutta lisäksi maa-alueet (kts. hajakuormitus) |
PO4-P |
Fosfaattifosfori.
Kasviplankton ja korkeammat vesikasvit voivat käyttää fosforia ainoastaan
fosfaattimuodossa. Lopputalvella vedessä oleva fosfaattimäärä ratkaisee
kasviplanktonin määrän (leväkukinnat) keväällä. Kasviplanktonin
lisääntyminen keväällä alentaa vähitellen veden fosfaattipitoisuutta. |
Kevätkukinta |
Lisääntynyt
levien kasvu, jota tapahtuu valoisuuden ja ravinteiden määrän
lisääntyessä, esim. keväisin. Keväisin tavallisimpia
"kevätkukintojen" aiheuttajia ovat piilevät (yleinen ja vaaraton
yksisoluinen levä vesistöissämme). |
Maankäyttö |
Merenkurkun Ruotsin
puolella käytettävät määritelmät: Metsämaa = alueet, joilla puut ovat
korkeampia kuin 1,5 m, sisältäen kuitenkin myös hakkuut ja
tunturikoivumetsät. Suomaa = kaikki kosteikkotyypit; vaikeakulkuiset ja
normaalikulkuiset kosteikot sekä avoin ja puupeitteinen kosteikko. Avomaa
= pelto, niitty ja laidunmaa; umpeenkasvamassa olevat pellot ja
laidunmaat, jossa kasvaa matalia puita (<1,5 m) ja pensaita; tunturirajan
alapuoliset kasvipeitteiset maat. Tunturit = tunturit ja tunturinummet
puurajan yläpuolella. Vesi = järvet ja vesipinnat. |
Makrofauna |
Yli 1 mm:n
suuruiset pohjaeläimet |
Meiofauna |
Pohjaeläimet,
jotka ovat pienempiä kuin makrofaunaan kuuluvat. Useimmiten kokorajaksi
määritetään 0,1-1 mm. |
Metamorfoosi |
Muutosvaihe,
jonka eliö (yl. selkärangaton eliö, esim. hyönteiset) käy läpi
siirtyessään toiseen kehitysasteeseen. Esim. päiväperhosten kehitys
toukasta aikuiseksi käy läpi metamorfoosin. |
Murtovesi |
Makean veden ja
suolaisen meriveden muodostama sekoitus. |
MQ |
Keskivirtaama on keskiarvo
vuorokautisesta virtaamasta havaintokauden aikana, joka on yleensä yksi
vuosi. Tietoiskussa on käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa. |
NO3+NO2-N |
Nitraatti- ja
nitriittityppi. Liuennut typpi, joka on suoraan kasviplanktonin ja muiden
kasvien käytettävissä. Kasvukauden kuluessa pitoisuudet alenevat, koska
typpiravinteita sitoutuu orgaaniseen aineeseen (biomassaan). |
NQ, LLQ |
Alivirtaama on Suomessa NQ
ja Ruotsissa LLQ. Havaintoaika on yleensä yksi vuosi. Tietoiskussa on
käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa. |
Näkösyvyys |
Näkösyvyyttä mitataan
valkoisella levyllä (secci-levy), jota lasketaan vähitellen syvemmälle
veteen. Suuret ravinnemäärät aiheuttavat lisääntyvää kasviplanktonien
tuotantoa vedessä. Tämä voidaan havaita näkösyvyyttä mitattaessa.
Yleisesti vedessä olevan hiukkasten, kuten humuksen ja kiintoaineen, määrä
heikentää näkösyvyyttä tai jos vesistö on rehevöitynyt (kasviplankton).
Veden näkösyvyys paranee jos vesi happamoituu ja sen seurauksena hiukkaset
sakkautuvat pohjaan. |
Pehmeät
pohjat |
Pehmeät pohjat
ovat muodostuneet hiekkaa hienojakoisemmasta aineksesta, esim. liejusta
savesta ja orgaanisesta aineksesta. |
pH |
Happamuus. Yksikkö on
veden veytyionipitoisuuden mitta. Mitä alhaisempi pH-arvo, sitä happamampaa
vesi on. Jos pH-arvo alenee yhden yksikön esim. arvosta 6,0 arvoon 5,0, vesi
muuttuu 10 kertaa happamammaksi, sillä pH-asteikko on logaritminen.
Merenkurkun Suomen puolella happamuus johtuu lähinnä happamista alunamaista.
Jos pH on alhainen, osa vesiorganismeista ja kaloista kuolevat. Happamuudella
on myös välillisesti vaikutusta vesikasveihin, koska happamuus säätelee
esim. metallien kemiallista esiintymismuotoa. Liuenneen alumiinin on erityisen
merkityksellistä, koska happamissa oloissa se esiintyy myrkyllisessä
muodossa. |
Pistekuormitus |
Pistekuormitus
muodostuu päästöistä, joita saapuu ympäristöön esim. teollisuudesta tai
jätevedenpuhdistamoilta. |
Pohjoinen
levinneisyysraja |
Pohjoisin kohta
(Pohjanlahdella), jossa tiettyä mereistä lajia vielä tavataan. Rajakohdan
pohjoispuolella meriveden suolapitoisuus on lajin selviytymisen kannalta liian
alhainen. |
PSU |
Practical
Salinity Unit. Yksikkö, jolla suolapitoisuuden numeerinen arvo ilmaistaan.
Psu vastaa promillea (, Parts per
thousand, ppt) |
Q |
Virtaama. Vesimäärä m3/s,
joka virtaa tietyssä aikayksikössä vesistön poikkileikkauksen läpi. |
Relikti |
Jääkauden
jälkeiset reliktilajit ovat makeanveden lajeja kuten esim. valkokatka ja
jäännöshalkoisjalkainen (Mysis relicta). |
Suodattaja |
Eläin, joka
kerää tarvitsemansa ravinnon suodattamalla vettä. Esim. simpukat ovat
suodattajia. |
Suspendoitunut
aines |
Vedessä oleva
(ajelehtiva) hienojakoinen orgaaninen ja/tai mineraalinen aines. |
Taksoni |
Yleisnimitys
eri taksonomisille (eliöryhmäjaottelua) kokonaisuuksille. Taksonomisia osia
ovat laji, suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso. Joskus eläimiä ei
pystytä määrittämään tarkasti lajitasolleen vaan ainoastaan suku tai
heimotasolle. Kun puhutaan pelkästään taksonista, voidaan siten tarkoittaa
useampaa eri ryhmää. |
TotN
(kokonaistyppi) |
Kokonaistyppi. Nitraatin,
nitriitin, ammoniumin ja orgaanisen typen kokonaismäärä. Kun typpeä
kuluttavat organismit sedimentoituvat keväällä ja kesällä, pintaveden
typpipitoisuudet alenevat. Typpeä tulee veteen ilmasta (esim. sinilevien
sitomana) ja maasta sadevesien huuhtomana. Maankäyttö vaikuttaa vesistöihin
huuhtoutuvan typen määrään. Ihmisen jätevesien kautta aiheuttama
typpikuormitus on noin 12 g/vuorokausi. |
TotP
(kokonaisfosfori) |
Kokonaisfosfori. Liuenneen
fosfaattifosforin, orgaanisen ja epäorgaanisen fosforin kokonaismäärä.
Teollisuuden, asutuksen ja maatalouden jätevedet lisäävät veteen
huomattavia määriä fosforia. Ihminen tuottaa fosforia jätevesiin
2g/vuorokausi. |
µmol/l
<-> µg/l |
Mikäli halutaan muuntaa
kokonaisfosforin yksikkö µmol/l yksikköön µg/l, kerrotaan arvot luvulla
31,0 (fosforin moolipaino). Esimerkiksi 0,13 µmol/l * 31 g/mol = 4 µg/l. Jos
halutaan muuntaa kokonaistypen tai nitraatti+nitriittitypen yksikkö µmol/l
yksikköön µg/l, kerrotaan arvot luvulla 14,0 (typen moolipaino).
Esimerkiksi 20 µmol/l * 14 g/mol = 280 µg/l. |
Valuma-alue |
Alue, jolta vedet kertyvät
tiettyyn vesistöön, esim. jokiuomastoon, maaston korkeuseroista
(topografiasta) johtuen. |
Väri |
Orgaaniset ja
epäorgaaniset aineet (humus) ja erilaiset liuenneet aineet muuttavat puhtaan
veden väriä. Jos veden pH-arvo alenee, vedessä ajelehtivat hiukkaset voivat saostua pohjalle ja vesi kirkastuu. Saostumista aiheuttaa mm.
happamaan veteen liuennut alumiini. Humusaineet saostuvat myös silloin kun
makea vesi sekoittuu suolaiseen veteen. |