SANASTO

a-klorofylli  Kasvien lehtivihreä: Epäsuora rehevöitymisen mitta, joka ilmaisee vedessä esiintyvän kasviplanktonin (yksisoluisten levien) määrän. Kasviplanktonin määrä riippuu valo-olosuhteista, ravinteiden määrästä ja veden lämpötilasta. Esiintyminen on runsainta heti vedenpinnan alapuolella, missä valo ei ole liian voimakasta.
Abundanssi Esimerkiksi pohjaeläinten esiintymistiheys. Ilmaistaan yksilölukumääränä jotain pinta-alayksikköä kohden.
Aineenvaihdunta Prosessi, jossa ravintoa muutetaan elävän organismin tarvitsemaksi energiaksi ja rakennusaineiksi.
Alttiit pohjat Aallokon, tuulen ja vesivirtauksien vaikutuksia vastaan suojattomat pohjat
AOX Adsorboituneet orgaanisesti sitoutuneet halogeenit eli orgaanisten klooriyhdisteiden kokonaismäärä metsäteollisuuden jätevesipäästöissä. Tämän parametrin muodostavat useat erilaiset orgaaniset klooriyhdisteet, joilla on keskenään erilaisia ominaisuuksia ja biologisia (ekologisia) vaikutuksia. 
As, Cd, Cu, Hg, Ni, Pb ja Zn Arsenikki (As), kadmium (Cd), kupari (Cu), elohopea (Hg), nikkeli (Ni), lyijy (Pb) ja sinkki (Zn) ovat raskasmetalleja, joita Merenkurkun teollisuus päästää merkittäviä määriä luontoon.  Osa metalleista on pieninä määrinä tarpeellisia eliöstölle. Korkeina pitoisuuksina ne ovat kuitenkin myrkyllisiä. Eri eliölajeilla on erilainen sietokyky näille raskasmetalleille. 
Bioindikaattori Laji, joka soveltuu kuormituksen ja päästöjen vaikutuksien tutkimukseen. Siihen tarkoitukseen voidaan käyttää esim. tiettyjä kasveja ja eläimiä. Soveltuvuudelle bioindikaattoriksi asetetaan kuitenkin erityisiä vaatimuksia. Ohessa on luetteloa bioindikaattoriksi soveltuvalle eläimelle asetetuista vaatimuksista:

1. on suppealla alueella liikehtivä ja sitä esiintyy runsaana tutkimusalueella,
2. on helposti pyydystettävissä,
3. kerää itseensä tutkittavia aineita ilman suurempaa kuolleisuutta, ja pitoisuuksia tutkimalla voidaan määrittää päästöjen laimentumista kuormituslähteestä etäännyttäessä
4. laji on pitkäikäinen, jotta voitaisiin tehdä myös eliön ikään suhteutettuja tutkimuksia
5. lajia voidaan pitää laboratorio-oloissa ilman että se syö muut kokeessa mukana olevat eläimet
6. lajin fysiologia ja sen biologia tunnetaan hyvin
7. vedessä ja eliössä olevien epäpuhtauksien määrien vaikutukset eliöön itseensä tunnetaan hyvin.

Biomassa Elävän eliön paino tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Sitä voidaan ilmaista joko märkäpainona tai kuivapainona esim. g/m2.
BOD7 Biologinen hapenkulutus: Laboratorio-oloissa tapahtuva seitsemänpäiväisen hapenkulutuksen suuruus mikrobien hajottaessa vedessä olevaa orgaanista ainesta. BOD7 -arvo on siten riippuvainen lähinnä veden orgaanisen aineen määrästä, mutta kuitenkin myös ravinteiden (typpi, fosfori) määrästä.
COD Kemiallinen hapenkulutus. Mittaa orgaanisen aineen aiheuttamaa hapenkulutusta kemiallisissa reaktioissa. Teollisuuden jätevesissä voi esiintyä myrkyllisiä aineita, jotka heikentävät mikrobitoimintaa. Tällöin COD-arvo antaa paremman kuvan orgaanisten aineiden määrästä verrattuna BOD-arvoon (biologinen hapenkulutus).
Detritus Kuollutta orgaanista ainesta, joka pohjalle sedimentoituessaan on pohjaeläinten ravintoa.
Detrituksen syöjä (detrivori) Esim. pohjaeläin, joka syö pohjaan vajonnutta kuollutta orgaanista ainetta; esimerkiksi valkokatka (Monoporeia affinis)
Habitaatti Jonkin eliön elinympäristö (elinympäristötyyppi)
Hajakuormitus Hajakuormitus muodostuu aineista, joita huuhtoutuu maa- ja metsätalousmaista sekä turvesoilta. Aineet huuhtoutuvat maa-alueilta vesiuomastoja pitkin mereen. Hajakuormituksen aineita ovat esim. ravinneaineet (typpi, fosfori mm.) ja erilaiset orgaaniset aineet.
HQ, HHQ Ylivirtaama on Suomessa HQ ja Ruotsissa HHQ. Havaintoaika on yleensä yksi vuosi. Näillä Merenkurkun sivuilla esitettävissä arvoissa on käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa.
Havaintoasema Näytteenottopaikka. Sijainniltaan vakiinnutettu kohta, josta haetaan säännöllisesti esim. vesinäytteitä, pohjaeläinnäytteitä tai tehdään koekalastuksia. Paikalla ei siis ole mitään ihmisen tekemiä rakenteita.
Kasviplankton Mikroskooppisen pienet yksisoluiset kolonnioina tai yhteisöinä elävät levät. Elävät vapaasti ajelehtien vedessä.
Kuolleet pohjat  Pohja-alue jolta puuttuvat elävät organismit/pohjaeläimet.
(Johtuu useimmiten hapenpuutteesta)
Kuormitus Erilaisten aineiden päästöt luontoon. Kuormittavia aineita ovat esim. ravinneaineet, orgaaniset aineet, metallit ja ympäristömyrkyt. Kuormituslähteitä ovat esim. teollisuuslaitokset ja jätevedenpuhdistamot (kts. pistekuormitus), mutta lisäksi maa-alueet (kts. hajakuormitus)
PO4-P Fosfaattifosfori. Kasviplankton ja korkeammat vesikasvit voivat käyttää fosforia ainoastaan fosfaattimuodossa. Lopputalvella vedessä oleva fosfaattimäärä ratkaisee kasviplanktonin määrän (leväkukinnat) keväällä. Kasviplanktonin lisääntyminen keväällä alentaa vähitellen veden fosfaattipitoisuutta.
Kevätkukinta Lisääntynyt levien kasvu, jota tapahtuu valoisuuden ja ravinteiden määrän lisääntyessä, esim. keväisin. Keväisin tavallisimpia "kevätkukintojen" aiheuttajia ovat piilevät (yleinen ja vaaraton yksisoluinen levä vesistöissämme).
Maankäyttö Merenkurkun Ruotsin puolella käytettävät määritelmät: Metsämaa = alueet, joilla puut ovat korkeampia kuin 1,5 m, sisältäen kuitenkin myös hakkuut ja tunturikoivumetsät. Suomaa = kaikki kosteikkotyypit; vaikeakulkuiset ja normaalikulkuiset kosteikot sekä avoin ja puupeitteinen kosteikko. Avomaa =  pelto, niitty ja laidunmaa; umpeenkasvamassa olevat pellot ja laidunmaat, jossa kasvaa matalia puita (<1,5 m) ja pensaita; tunturirajan alapuoliset kasvipeitteiset maat. Tunturit = tunturit ja tunturinummet puurajan yläpuolella. Vesi = järvet ja vesipinnat.
Makrofauna Yli 1 mm:n suuruiset pohjaeläimet
Meiofauna Pohjaeläimet, jotka ovat pienempiä kuin makrofaunaan kuuluvat. Useimmiten kokorajaksi määritetään 0,1-1 mm.
Metamorfoosi Muutosvaihe, jonka eliö (yl. selkärangaton eliö, esim. hyönteiset) käy läpi siirtyessään toiseen kehitysasteeseen. Esim. päiväperhosten kehitys toukasta aikuiseksi käy läpi metamorfoosin.
Murtovesi Makean veden ja suolaisen meriveden muodostama sekoitus.
MQ Keskivirtaama on keskiarvo vuorokautisesta virtaamasta havaintokauden aikana, joka on yleensä yksi vuosi. Tietoiskussa on käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa.
NO3+NO2-N Nitraatti- ja nitriittityppi. Liuennut typpi, joka on suoraan kasviplanktonin ja muiden kasvien käytettävissä. Kasvukauden kuluessa pitoisuudet alenevat, koska typpiravinteita sitoutuu orgaaniseen aineeseen (biomassaan).
NQ, LLQ Alivirtaama on Suomessa NQ ja Ruotsissa LLQ. Havaintoaika on yleensä yksi vuosi. Tietoiskussa on käytetty mahdollisimman pitkää aikasarjaa.
Näkösyvyys Näkösyvyyttä mitataan valkoisella levyllä (secci-levy), jota lasketaan vähitellen syvemmälle veteen. Suuret ravinnemäärät aiheuttavat lisääntyvää kasviplanktonien tuotantoa vedessä. Tämä voidaan havaita näkösyvyyttä mitattaessa. Yleisesti vedessä olevan hiukkasten, kuten humuksen ja kiintoaineen, määrä heikentää näkösyvyyttä tai jos vesistö on rehevöitynyt (kasviplankton). Veden näkösyvyys paranee jos vesi happamoituu ja sen seurauksena hiukkaset sakkautuvat pohjaan.
Pehmeät pohjat Pehmeät pohjat ovat muodostuneet hiekkaa hienojakoisemmasta aineksesta, esim. liejusta savesta ja orgaanisesta aineksesta.
pH Happamuus. Yksikkö on veden veytyionipitoisuuden mitta. Mitä alhaisempi pH-arvo, sitä happamampaa vesi on. Jos pH-arvo alenee yhden yksikön esim. arvosta 6,0 arvoon 5,0, vesi muuttuu 10 kertaa happamammaksi, sillä pH-asteikko on logaritminen. Merenkurkun Suomen puolella happamuus johtuu lähinnä happamista alunamaista. Jos pH on alhainen, osa vesiorganismeista ja kaloista kuolevat. Happamuudella on myös välillisesti vaikutusta vesikasveihin, koska happamuus säätelee esim. metallien kemiallista esiintymismuotoa. Liuenneen alumiinin on erityisen merkityksellistä, koska happamissa oloissa se esiintyy myrkyllisessä muodossa.
Pistekuormitus Pistekuormitus muodostuu päästöistä, joita saapuu ympäristöön esim. teollisuudesta tai jätevedenpuhdistamoilta.
Pohjoinen levinneisyysraja Pohjoisin kohta (Pohjanlahdella), jossa tiettyä mereistä lajia vielä tavataan. Rajakohdan pohjoispuolella meriveden suolapitoisuus on lajin selviytymisen kannalta liian alhainen.
PSU Practical Salinity Unit. Yksikkö, jolla suolapitoisuuden numeerinen arvo ilmaistaan. Psu vastaa promillea (‰, Parts per thousand, ppt)
Q Virtaama. Vesimäärä m3/s, joka virtaa tietyssä aikayksikössä vesistön poikkileikkauksen läpi. 
Relikti Jääkauden jälkeiset reliktilajit ovat makeanveden lajeja kuten esim. valkokatka ja jäännöshalkoisjalkainen (Mysis relicta). 
Suodattaja Eläin, joka kerää tarvitsemansa ravinnon suodattamalla vettä. Esim. simpukat ovat suodattajia.
Suspendoitunut aines Vedessä oleva (ajelehtiva) hienojakoinen orgaaninen ja/tai mineraalinen aines.
Taksoni Yleisnimitys eri taksonomisille (eliöryhmäjaottelua) kokonaisuuksille. Taksonomisia osia ovat laji, suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso. Joskus eläimiä ei pystytä määrittämään tarkasti lajitasolleen vaan ainoastaan suku tai heimotasolle. Kun puhutaan pelkästään taksonista, voidaan siten tarkoittaa useampaa eri ryhmää.
TotN (kokonaistyppi) Kokonaistyppi. Nitraatin, nitriitin, ammoniumin ja orgaanisen typen kokonaismäärä. Kun typpeä kuluttavat organismit sedimentoituvat keväällä ja kesällä, pintaveden typpipitoisuudet alenevat. Typpeä tulee veteen ilmasta (esim. sinilevien sitomana) ja maasta sadevesien huuhtomana. Maankäyttö vaikuttaa vesistöihin huuhtoutuvan typen määrään. Ihmisen jätevesien kautta aiheuttama typpikuormitus on noin 12 g/vuorokausi.
TotP (kokonaisfosfori) Kokonaisfosfori. Liuenneen fosfaattifosforin, orgaanisen ja epäorgaanisen fosforin kokonaismäärä. Teollisuuden, asutuksen ja maatalouden jätevedet lisäävät veteen huomattavia määriä fosforia. Ihminen tuottaa fosforia jätevesiin 2g/vuorokausi.
µmol/l <-> µg/l Mikäli halutaan muuntaa kokonaisfosforin yksikkö µmol/l yksikköön µg/l, kerrotaan arvot luvulla 31,0 (fosforin moolipaino). Esimerkiksi 0,13 µmol/l * 31 g/mol = 4 µg/l. Jos halutaan muuntaa kokonaistypen tai nitraatti+nitriittitypen yksikkö µmol/l yksikköön µg/l, kerrotaan arvot luvulla 14,0 (typen moolipaino). Esimerkiksi 20 µmol/l * 14 g/mol = 280 µg/l.
Valuma-alue Alue, jolta vedet kertyvät tiettyyn vesistöön, esim. jokiuomastoon, maaston korkeuseroista (topografiasta) johtuen.
Väri Orgaaniset ja epäorgaaniset aineet (humus) ja erilaiset liuenneet aineet muuttavat puhtaan veden väriä. Jos veden pH-arvo alenee, vedessä ajelehtivat hiukkaset voivat saostua pohjalle ja vesi kirkastuu. Saostumista aiheuttaa mm. happamaan veteen liuennut alumiini. Humusaineet saostuvat myös silloin kun makea vesi sekoittuu suolaiseen veteen. 

Sivun alkuun