NORRBYN - Rannikkoasemat

Norrbyn rannikkoasemat sijaitsevat Örefjär- denillä, noin 40 km Uumajan eteläpuolella. Ne kuuluvat kansalliseen pehmeiden pohjien makro- faunan seurantaohjelman havaintoasemiin. Seu- rantaohjelman tarkoituksena on osoittaa pohja- eliöstössä tapahtuvat mahdolliset muutokset, joita rehevöityminen, hapenpuute tai ympäristö- myrkyt aiheuttavat. Norrbyn havaintoasemien vedenlaatuun ei vaikuta suora kuormitus, joten niitä voidaan pitää ympäristön tilan vertailuase- mina. Pohjaeliöstön lisäksi tutkitaan myös sedi- menttiä ja vesikemiallisia muuttujia. 

Umeå marina forskningscentrum hoitaa Norrbyn havaintoasemien seurantaa. Seurantamene- telmät on kuvattu  Naturvårdsverketin koti- sivuilla.

Näillä sivuilla esitetyt tulokset ovat 13 asemalta saatujen seurantatulosten keskiarvoja (yksi näyte/havaintoasema). Taksonien kokonais- määrä esitetään kuitenkin kaikkien 13 aseman taksonien summana. Eliöt on määritetty lajilleen, mutta osa suvulleen (esim. Gammarus sp.) tai eliöryhmätasolle (esim. Oligochaeta).             

Vuodesta 1995 lähtien kansalliseen seurantaan liitettiin lisäksi 8 rannikkoasemaa, yhteensä siis 21 asemaa. Niiden asemien tuloksia ei kuiten- kaan tässä yhteydessä esitellä, kuten ei myös- kään Norrbyn avomeriasemien tuloksia.        

  
Ekologinen tila

Norrbyn rannikkoasemien pohjaeläinlajistossa vallitsevat Merenkurkulle ominaiset lajit: valkokatka, kilkki ja liejusimpukka. Liejusimpukka (Macoma baltica) muodostaa suurimman osan biomassasta, joten simpukkakantojen vaihtelut heijastuvat selvästi myös pohjaeliöstön kokonaisbiomassaan. Valkokatka (Monoporeia affinis) on puolestaan yksilömäärissä (abundanssi) mitaten runsain laji.                

Pohjaeliöstön vaihtelua ajassa

1990-luvun lopulla valkokatka biomassa ja yksilötiheydet notkahtivat voimakkaasti. Notkahduksen syy ei ole kovin hyvin selvillä. Taustalla on kuitenkin luultavasti kyse suurista ekologisista prosesseista, koska muutokset tapahtuvat koko Pohjanlahden mittakaavassa. Voit lukea linkistä lisää teorioista, joita on esitetty valkokatkan kantojen romahduksen syyksi.

Valkokatkan kantojen romahduksella on vaikutuksia myös muihin eliöihin. Ravintokilpailun vähentyessä toiset lajit, kuten esim. merisukasmato (Marenzelleria viridis), alkavat kukoistaa. Lajit jotka käyttävät valkokatkaa suoraan ravinnokseen, esim. kilkki, alkavat puolestaan vähentyä. Kalakantoihinkin sillä voi olla vaikutuksia, sillä pohjaeliöstö on monelle kalalajille tärkeä ravinnonlähde.                             

Liejusimpukoiden kannat ovat Norrbyn merialueella pienentyneet vuodesta 1983 lähtien, lukuunotta- matta joitakin yksittäisiä piikkejä kannan runsautta kuvaavissa käyrissä. Eräs selittävä tekijä kantojen pienentymiseen voi olla suolapitoisuuden pienentyminen, sillä simpukat elävät Norrbyn korkeudella suolapitoisuuden riittävyyden suhteen muutenkin sietokykynsä äärirajoilla. Voit lukea lisää lajien pohjoisista levinneisyysrajoista linkistä klikkaamalla.