Holmöarna - Holmön saarten asemat

Holmön saaristo sijaitsee 8 km:n päässä rannikolta ja noin 30 km koilliseen Uumajan kaupungista. Saariryhmä muo- dostuu neljästä isommasta saaresta. Suurin osa saariryh- män alueesta kuuluu Holmön luonnonsuojelualueeseen.

Seurantaohjelma

Holmön havaintoasemien näytteenottoa rahoitetaan alu- eellisena seurantana ja on osana luonnonsuojelualueen ympäristöseurantaa. Asemilta saatavaa seuranta-aineis- toa on käytetty vuodesta 2000 lähtien apuna kansallises- sa ympäristön tilan määrityksessä, sillä havaintoasemien vedenlaatuun eivät vaikuta suorat kuormituspäästöt ja niitä voidaan siten käyttää ympäristön tilaa kuvaavina vertailualueina. Käytännön seurantatyötä hoitaa Umeå marina forskningscentrum ja seurantaan liittyvät menetelmät esitellään Naturvårdsverketin kotisivuilla.    

Näillä sivuilla esitetyt tulokset ovat 9 havaintoaseman tu- loksista laskettuja keskiarvoja (yksi näyte/havainto ase- ma), lukuunottamatta taksonien kokonaismäärää joka esi- tetään havaintoasemilta saatujen taksonimäärien summa- na. Eliöstö on määritetty lajilleen, osa suvulleen (esim. Gammarus sp.) tai eliöryhmätasolle (esim. Oligochaeta).

Mahdollisimman pitkän aikasarjatarkastelun saamiseksi tavallisimpia lajeja esittelevissä graafeissa on käytetty 8 aseman aineistoa (kaikki muut paitsi asema H22), mutta osittain myös arvoja H22 asemalta. H22 aseman arvot ovat nimittäin vertailukelpoisia vuosilta 1997-2002. Eliöi- den kokonaistiheyksiä ja kokonaisbiomassaa esittelevissä graafeissa on käytetty tietoja vuosilta 1997 ja 2002.


  

 
Ekologinen tila

Holmön rannikkoasemien pohjaeläinyhteisöä hallitsevat Merenkurkulle ominaiset lajit: valkokatka, kilkki ja liejusimpukka. Suurimman osan biomassasta muodostaa liejusimpukka (Macoma baltica), joten simpukkakantojen vaihtelut heijastuvat selvästi myös pohjaeliöstön kokonaisbiomassaan. Valkokatka (Monoporeia affinis) on puolestaan yksilömäärissä (abundanssi) mitattuna runsain ja hallitsevin laji. 

Pohjaeliöstön vaihtelua ajassa

1990-luvun lopulla tapahtui valkokatkan yksilötiheyksissä ja biomassassa voimakas notkahdus. Valkokatkan biomassa on ollut kylläkin aiemminkin alhaalla, vuosina 1991 ja 1923, jolloin biomassa oli noin 0,3 g/m2. Nyt tapahtuneen notkahduksen syy ei ole täysin selvillä. Taustalla on kuitenkin luultavasti kyse suurista ekologisista prosesseista, koska muutokset tapahtuvat koko Pohjanlahden mittakaavassa. Voit lukea linkistä lisää teorioista, joita on esitetty valkokatkan kantojen romahduksen syyksi.

Valkokatkan kantojen romahduksella on vaikutuksia myös muihin eliöihin. Ravintokilpailun vähentyessä toiset lajit, kuten esim. merisukasmato (Marenzelleria viridis), alkavat kukoistaa. Holmön saariryhmän ympäristössä merisukas- mato on lisääntynyt niin paljon, että pohjaeliöstön kokonaisyksilötiheydet ovat yhtä suuria kuin ennen valkokatkan kantojen romahdusta. Toisena esimerkkinä on liejusimpukka, joiden kannat myös kukoistavat Holmön ympäristössä. Pohjaeliöstön muutoksilla voi olla myös kalakantoihin vaikutuksia, sillä pohjaeliöt ovat tärkeä osa monien kalalajien ravinnosta.