Kovien pohjien pohjaeliöstöä

  
Rakkolevä on ruskolevä
, jota pidetään Itämeren tärkeimpänä makrofyyttinä, kos- ka rakkolevävyöt tarjoavat monipuolisen elinympäristön monille erilaisille eläimille ja kasveille. Rakkolevävyöt tarjoavat enem- män ravintoa ja suojaa. Rakkolevä on kool- taan ja levinneisyydeltään Itämeren ainoa makrolevä.


Rakkolevää. Kuva ©V.Westberg


Särmäneula. Kuva ©V.Westberg

Moikipäässä ja Rönnskärillä rakkolevä- kasvustojen tavallisia eläimiä ovat surviais- sääskentoukat, kilkit, leväruvet, okakatkat, punkit ja shakkikuvioiset leväkotilot (Theo- doxus fluviatilis). Rakkoleväkilossa on noin 600- 6000 eläintä. Suojaisilla alueilla kasva- vassa rakkolevässä on yleensä enemmän eläimiä. Rakkolevävöissä esiintyy lisäksi pie- niä kaloja, esim. rautakaloja. Kuvassa va- semmalla valkoisen ruudun sisälle rajattuna särmäneula (Syngnathus typhle).

Tutkimuksissa on todettu, että alueilla missä on hyvin kehittynyt pohjakasvillisuus, on enemmän kaloja ja suurempi kalabiomassa verrattuna vähäisen kasvillisuuden alueisiin. Kronörenin alueen makrokasvilli- suudesta tavataan yleisesti okakatkoja, leväkotiloita, Praunus flexuosus -katkaa ja levärupia.

Shakkikuvioinen leväkotilo (Theodoxus fluviatilis) esiintyy tavallisena pohjoisempana Holmön saariryhmän luona. Saariryhmän kovilla pohjilla esiintyy yleisesti myös limakotiloita, okakatkoja, yökorennon toukkia ja surviaissääskentoukkia. Holmön saariryhmän ympäristössä pohjaeläimistöä on painossa laskettuna vähemmän kuin Rönnskärillä. Kotiloiden ja simpukoiden osuus biomassasta on 80-90% kummassakin paikassa ja shakkikuvioisen leväkotilon (Theodoxus fluviatilis) osuus on siitä noin puolet. Ahvenanmaalla biomassaa dominoivat sinisimpukat, joiden biomassa on huomattavasti suurempi kuin Merenkurkussa. Sinisimpukan pohjoinen levinneisyysalue on Merenkurkussa, kuten myös merirokon ja tiettyjen siirojen. Lue enemmän pohjaeläinten pohjoisista levinneisyysrajoista. Rihmalevävyöhykeen tavallisimmat eläimet ovat surviaissääskentoukat ja okakatkat.