Valkokatka (Monoporeia affinis) kuuluu katkoihin (Amphi- poda). Valkokatka on sivuilta litteä ja 7-11 millimetriä pitkä. Se elää lähinnä hajoavalla aineksella ja viihtyy pehmeillä pohjilla. Päivisin se pysyttelee pohjaan kaivautuneena. Se voi olla myös suodattaja ja kaikkiruokainen. Valkokatka esiintyy lähes kaikissa syvyyksissä, mutta runsaimmin pehmeillä syvillä pohjilla. Sy- vemmillä pohjilla valkokatka usein dominoi pohjaeläimistöä yh- dessä kilkin kanssa ja ne ovat tärkeää ravintoa kaloille.

Valkokatka on jäämerirelikti ja sitä pidetään herkkänä saas- teille. Valkokatkojen määrä väheni voimakkaasti vuonna 2000 Pohjanlahdessa, minkä oletetaan johtuvan enemmänkin ilmas- tonmuutoksista kuin ihmisen vaikutuksesta.

Kilkki (Saduria entomon) kuuluu siiroihin (Isopoda). Lajilla on monia ruotsinkielisiä nimiä, kuten ishavsgråsugga, skorv, krävika ja spånakäring. Kalastajat tuntevat sen erityisen hyvin, koska se nakertaa pitkiensiimojen syöttejä ja verkkoihin takertuneita kaloja.

Kilkit ovat päältä litteitä ja näyttävät pieniltä panssarivaunuilta. Sukukypsässä iässä ne ovat 3-3,5 cm pitkiä. Kilkit ovat valko- katkan tavoin jäämerireliktejä. Kilkki on kaikkiruokainen, mutta lähinnä petoeläin ja ravinto koostuu pääasiassa valkokatkoista ja liejusimpukoista, mutta se voi olla myös kannibaali ja syödä muita kilkkejä ja jopa omia poikasiaan. Kilkit puolestaan ovat tärkeää ravintoa sitä pohjalta etsiville kaloille, kuten esim. ah- venelle ja siialle. Kilkkejä esiintyy Merenkurkussa lähes kaikilla pohjatyypeillä ja kaikissa syvyyksissä, mutta tavallisin se on pehmeillä pohjilla. Kilkki dominoi pehmeiden pohjien pohjaeläi- mistöä yhdessä valkokatkan kanssa.

Liejusimpukka (Macoma baltica) kuuluu simpukoihin (Bival- via) ja se on Merenkurkun tavallisin simpukka. Se voi kasvaa lähes 3 cm:n pituiseksi, mutta Merenkurkussa se on harvoin yhtä senttimetriä pitempi. Liejusimpukka elää hiekkaisilla ja pehmeillä pohjilla suodattaen sisäänsä sedimentoituvaa kasvi- planktonia tai kuollutta orgaanista ainesta pohjasedimentin pin- takerroksesta. Se esiintyy tavallisimmin matalammilla alueilla, mutta Merenkurkussa jopa n. 50 metrin syvyydessä. Jokisuu- alueilla simpukoita saattaa esiintyä runsaasti, koska niillä on käytettävissään enemmän orgaanista ainesta. Liejusimpukka vaatii kuitenkin 2-3 PSU:n (promillea) suolapitoisuuden. 

Surviaissääsket (Chironomidae) esiintyvät tavallisesti ma- keissa vesissä, mutta useat lajit sietävät kuitenkin murtovettä. Surviaissääskentoukat kuuluvat hyönteisten luokaan. Hyönteis- ten toukkia kulkeutuu usein vesistöjen mukana suistoalueille. Metamorfoosin jälkeen aikuiset yksilöt lentävät takaisin vesis- töjä noudatellen. Niitä löytyy useimmiten lähellä rannikkoa muu- taman metrin syvyyteen saakka. Surviaissääskentoukkien lisäksi esiintyy mäkärien ja korentojen ym. toukkia.

Ei kuvaa