Tässä osiossa voit lukea ravinteiden saatavuuden ja kasviplanktonin sekä ympäristömyrkkyjen välisestä kytköksestä. Fysikaalis-kemiallista tilaa kuvaavassa osiossa kerrotaan rehevöitymisestä ja metallikuormituksesta. Jokia käsittelevässä osiossa kerrotaan ravinnekuormituksesta ja happamoitumisesta. Teollisuutta ja kunnallisia jätevedenpuhdistamoita käsittelevässä osiossa kerrotaan jäteveden puhdistuksesta. Teksti löytyy myös Merenkurkun merialueen tila-nimisestä ympäristökatsausjulkaisusta. Voit myös lukea ympäristökatsausta pdf-muodossa merinettisivun ensimmäiseltä sivulta.

Ravinteiden saatavuuden ja kasviplanktonin määrän välinen riippuvuus

Kasviplankton muodostuu mikroskooppisen pienistä levistä, jotka ajelehtivat vedessä vapaasti ja muodostavat ravintoverkon tärkeän perustan. Eläinplankton käyttää kasviplanktonia ravinnokseen, jota sitten kalat puolestaan käyttävät ravinnokseen. Muiden kasvien tavoin myös kasviplankton tarvitsee kasvaakseen valoa ja ravinteita.

Leville tärkeitä ravintoaineita ovat fosfori ja typpi. Ravinteet esiintyvät erilaisina kemiallisina yhdisteinä, joiden käyttökelpoisuus vedessä eläville leville vaihtelee. Epäorgaaniset ionit kuten nitraatti, nitriitti ja fosfaatti ovat leville helpoiten otettavassa muodossa. Näiden ravinnemuotojen pitoisuudet vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan.

Kevättulvien aikaan ravinteiden huuhtoutuminen jokivesiin ja rannikon merialueelle on suurimmillaan. Lisääntyneestä ravinnekuormituksesta huolimatta epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet alenevat jo keväällä, johtuen kasviplanktonin runsastumisesta.

Valon määrän lisääntyessä keväällä alkavat panssari- ja piilevät runsastua, jolloin ne sitovat ravinteita omaan biomassaansa. Näiden levien runsastuminen aiheuttaa vaarattoman kevätkukinnan, joka on nähtävissä Örefjärdenin kohoavia klorofyllipitoisuuksia esittävästä kuvasta. Kevätkukinnan jälkeen klorofyllipitoisuudet säännönmukaisesti laskevat. Syynä tähän on osin se, että eläinplankton syö keväällä vallinneen levälajiston sekä veteen vähitellen muodostuva ravinnepula.

Myöhäiskesällä ravinteiden määrät lisääntyvät bakteerien hajottaessa kertynyttä orgaanista ainesta, vapauttaen veteen siihen sitoutuneita epäorgaanisia ravinteita. Viher- ja sinilevät käyttävät vapautuneet ravinteet hyväkseen, jolloin voi esiintyä leväkukintoja.

Syksyn ja talven aikana epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet vedessä kohoavat jälleen. Tämä on seurausta kasviplanktonin vähäisestä ravinteiden hyödyntämisestä samaan aikaan, kun ravinteita tulee koko ajan lisää jokivesien tuomana sekä vedessä tapahtuvista orgaanisen aineen hajotusprosesseista. Ravinteiden vähäinen hyödyntäminen selittyy levien kasvun estävällä valonpuutteella sekä eläinplanktonin leviä harventavalla laidunnuksella.

Ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkkyjä ovat raskasmetallit, myrkylliset orgaaniset yhdisteet ja radioaktiiviset aineet. Useimmiten ympäristömyrkyillä käsitetään kuitenkin ihmisen tuottamia myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä.

Ympäristömyrkyt tekee vaaralliseksi niiden pitkäikäisyys. Ne kertyvät myös helposti eläimiin ja ihmisiin sekä muistuttavat kehon omia tarpeellisia aineita. Ne voivat samankaltaisuuttaan häiritä kehon hormonitasapainoa antamalla vaikutelman, että tiettyä proteiinia on riittävä määrä aineenvaihduntareaktioihin vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Ne voivat siis syrjäyttää aineenvaihduntareaktioissa tarvittavia tarpeellisia aineita. Ympäristömyrkyt altistavat siten epämuodostumille sekä heikentävät eliöiden elinkelpoisuutta ja lisääntymiskykyä.

Lisääntymiskykyä heikentävistä ympäristömyrkyistä eräs esimerkki on DDT. Sillä oli suuri osuus 1960-luvun ja 1970-luvun alun merikotkien sukupuuttouhalle. Sukupuuttouhan syynä pidetään korkeita DDT-pitoisuuksia, mikä aiheutti munankuorien ohentumista ja poikasten kuolemista munien rikkoutuessa emon hautoessa niitä. DDT:n käytön kieltämisen jälkeen on merikotkakanta päässyt elpymään.

Monien raskasmetallien ja orgaanisten ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat laskenee 1980-luvun alun jälkeen. Näiden aineiden pitoisuudet ovat nykyisin alhaisia, lukuun ottamatta eräiden teollisuuslaitosten lähialueita.